Kahden passin Kukkonen – Keto-kauppaa viidellä vuosikymmenellä

Erkki Kukkonen oli 1970-luvun lopulla juuri valmistunut diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta, kun työpaikka löytyi Turveruukki Oy:n vientipäällikkönä. Heti ensimmäinen vientimatka suuntautui Pohjois-Amerikkaan, ja kun näitä reissuja tuli vielä samana vuonna kymmenkunta, hän totesi, että lienee parempi vaihtaa mannerta. Nyt koti on ollut ison veden takana jo yli neljä vuosikymmentä.

Jo ensivisiiteillään Kukkonen tutustui Reijo Hakalaan, jonka yhtiö Hakmet toimi Kanadassa Montrealin lähellä, myiden kalustoa metsän uudistamiseen ja puunkorjuuseen. – Reijolla oli kaupallinen tausta ja minä oli tekniikan miehiä. Täydensimme toisiamme ja ajattelimme, että voisimme toimia yhdessäkin. Niinpä ostin osuuden yhtiöstä, Kukkonen kertoo.

Hakmet myi muun muassa Nokka-nostureita, TTS-äkeitä ja Tapio-harvestereita. Kysyntää alkoi olla myös järeämmille hakkuupäille ja näin Kone-Ketosen tuotteet täydensivät yhtiön myyntivalikoimaa 1988. – Ketosen Laurin kanssa on ollut helppo touhuta. Vuosikymmenien varrella on Laurin kanssa tultu aika hyviksi ystäviksikin. Täytyy nostaa Laurille hattua, hän on tehnyt kyllä aikamoisen työn tuolla rintamalla, Kukkonen kehuu ystäväänsä, jonka kanssa he ovat kehittäneet monia uusia harvesteripäitä Kanadan ja Yhdysvaltojen todella järeiden puiden ja vaikeiden olosuhteiden hakkuisiin.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Siinä sivussa on sitten pitänyt osallistua erilaisten mittalaitteiden, kuten Motomitin ohjelmien kehittämiseen ja kaksoistelamittauskin on aika pitkälle minun käsialaani, Erkki Kukkonen jatkaa.

Quadcon leipiin

80- ja 90-luvut olivat Hakmetilla vauhdikkaita, mutta 2004 Reijo Hakala kuoli yllättäen syöpään, mikä aiheutti yhtiössä suuria muutoksia. – Järjestelin Keto-harvestereiden myynnin Quadcolle, ja siirryin samalla itse sinne johtotehtäviin, Erkki muistelee.

Auvoisia aikoja Quadcolla ei kuitenkaan kestänyt pitkään. – Vuonna 2008 alkaneet lamavuodet olivat hurjaa aikaa. Käytännössä yhdessä viikossa lähti 90 prosenttia kotimarkkinoista alta. Se ei ollut kovin miellyttävää ja 2008 syksyllä alettiin uumoilla, että mihin tämä oikein johtaa, kun myynti loppui kerta kaikkiaan, Kukkonen kertaa.

- Johtoryhmä joutui tekemään kovia päätöksiä. Henkilökuntaa oli tuolloin 265 ja kun ruljanssi oli ohi, meitä oli jäljellä sata. Ei ollut enää paljon tukkaa jäljellä loppuvaiheessa, Kukkonen keventää.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Ensi vuonna 70 täyttävällä Kukkosella on uraa tehtynä alalla jo 44 vuotta. Siinä ajassa ihmiset ovat tulleet tutuiksi. – Kaupankäynti perustuu hirveän pitkälle henkilökohtaisiin suhteisiin ja kansainväliset kontaktit avaavat ovia. Olen aina sanonut, että tuotteet kilpailevat keskenään, eivät ihmiset. Otan kaikki kanssaihmisinä ja pidän asialliset sekä ystävälliset suhteet niin asiakkaiden kuin kilpailijoidenkin kanssa.

Kukkosten perheeseen kuuluu vaimo Soili ja kolme nyt jo aikuista lasta. Koti on alusta alkaen ollut Montrealissa, josta ajaa Yhdysvaltojen rajalle tunnissa ja lentoyhteydetkin ovat kattavat. – Minulle on jo pitkään ollut sekä Suomen että Kanadan kansalaisuudet. Matkustan molemmilla passeilla riippuen siitä, minne menen. Kanadan passilla on helpompi liikkua brittiläisen yhteisön maissa ja Yhdysvalloissa, muualla taas usein Suomen passilla.

Takaisin yhtiön omistajaksi

Kun lamavuodet olivat selätetty vuonna 2012, Komatsu alkoi lähestyä Quadcoa. – Olin Brasiliassa, kun Komatsun johtaja tuli kyselemään, miten he saisivat yksinoikeuden myyntiin. Kerroin siihen olevan vain yksi tapa, yrityksen ostaminen, mutta minä en ole oikea mies siitä neuvottelemaan.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Aikaa kuului lopulta useampi vuosi, delegaatiot vierailivat peitenimillä neuvottelemassa, jotta hanke pysyi salassa. Viimeinen nimet laitettiin paperiin 26.1.2018, ja Quadco- ja Southstar kaato- ja hakkuupääliiketoiminnot siirtyivät Komatsu Ltd:lle.

- Keto-harvesterit jäivät siinä hankalaan rakoon. Pohdimme Laurin kanssa, miten jatkaisimme, ja pyrimme saamaan edes joitain kouria kaupaksi. Mitään takuita sille ei kuitenkaan yhtiön puolelta annettu.

Lopulta vuonna 2020 kun Lauri ja Erkki tapasivat Yhdysvaltojen Eugenessa, Lauri kysyi ystävältään lähtisikö tämä jatkamaan myyntiä omalla yhtiöllä. – Totesin, että kyllä se mulle passaa. Olihan aihetta pohdittu aiemminkin, eikä vanha koira helpolla opi haukkumaan uutta puuta. Perustin TrackGrip Inc.in hoitamaan Keto-harvestereiden maahantuontia Pohjois-Amerikkaan, ja sillä tiellä olemme edelleen.

Koronaviruspandemia aiheutti alkuun omat hankaluutensa, kun asiakaskäyntejä ei voitu tehdä ja kaikki oli hoidettava etänä. – Etenkin koulutukset olivat haasteellisia, kun minnekään ei päässyt.

Telasyöttö Ketosen vahvuutena

Kukkosen mukaan Keto-harvestereilla on oma paikkansa Pohjois-Amerikan markkinoilla. – Telasyöttö on suurin vahvuus, se on suvereeni. Tela ei luista, eikä särje puun pintaa. Lisäksi siitä saadaan älyttömän tarkka mitta, niin halkaisija kuin pituusmittakin, Kukkonen toteaa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Telasyötön kääntöpuolena on käyttökustannus. – Kun alussa ei ollut tietoa, miten tela tulee kestämään, menetimme jonkin verran asiakkaita. 90-luvulla taas markkina oli meidän. Silloin kilpailua oli vähemmän, ja meidän kourillamme pystyttiin käsittelemään isotkin puut. Kilpailun kiristyessä taas telan hinta on tullut enemmän vastaan, joskin nykyiset telat kestävät erittäin hyvin, jopa 10 000 tuntia, Kukkonen pyörittelee.

Nykyisin Keto-harvesterin valitsevat sellaiset asiakkaat, jotka tarvitsevat ehdottoman tarkkaa mittaa. Esimerkiksi pylväitä tehdessä arvokkaan puun hintaa romahtaa nopeasti, jos pituus ei olekaan kohdallaan. – Sellua täällä saa tehdä miten haluaa, ja monet sahatkin ovat olleet sellaisia, ettei mittatarkkuudella ole niin väliä. Uudemmilla sahoilla taas mittatarkkuuden vaade on kasvanut, Kukkonen selventää.

Esimerkkinä Kukkonen mainitsee, idaholaisen metsäpäällikön, joka oli kertonut miten setritukin arvo pylväänä voi olla jopa 8000 dollaria, mutta liian lyhyenä se putoaa 500 taalaan. – Eikä pintavaurioita saa olla, sekin puhuu telasyötön puolesta.

Kestäviä koneita

Usein vaatii työtä, että asiakas saadaan valitsemaan ensimmäistä kertaa Ketosen koura, mutta asiakkaana myös pysytään pitkään. Osa jo senkin takia, että samalla harvesterilla ajetaan kymmenen tai jopa 20 vuotta. – Esimerkiksi Washingtonin osavaltiossa on kymmeniä koneita, jotka ovat olleet käytössä neljännesvuosisadan ja niihin tilataan edelleen varaosia. Joku voisi sanoa, että ne on tehty turhankin kestäväksi, mukava se olisi välillä myydä samalle asiakkaalle uusikin koura, Kukkonen keventää.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Ketosen tuotteet ovat vallanneet markkinaa myös monilla alueilla, joissa motoja ei ole aiemmin käytetty lainkaan. - Esimerkiksi Pennsylvaniassa on lehtipuita isoine oksineen, joihin mikään koura ei ole pystynyt. Siellä olemme saaneet jalansijaa, kun vaan jälleenmyyjät jaksavat kiertää ja esitellä tuotetta. Varsinkin Yhdysvaltojen puolella ihmiset ovat usein hyvin konservatiivisia ja hitaita tekemään muutoksia, jos jokin menetelmä on saatu toimimaan.

Tulevaisuus

TrackGrip Inc.in toiminta on nyt hyvin jalkeilla, mutta jossain vaiheessa Erkki Kukkonenkin siirtyy syrjään. – Yhtiön tulevaisuus on vielä avoinna, toimintahan ei koskaan saisi olla liikaa yhdestä miehestä kiinni. Kyllä minä tässä vielä ainakin muutaman vuoden keikun, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, se jää nähtäväksi. Kentällä on ollut jonkin verran mielenkiintoa yhtiön ostoonkin, mutta hinta on sitten toinen asia. Mielellään tämän näkisin jäävän myös perhepiiriin, ja poikani Tuomas onkin jo palveluksessamme, 69-vuotias Kukkonen pyörittelee.

Juuri tällä hetkellä Pohjois-Amerikan metsäkonemarkkina on Kukkosen mukaan hyvin heikko, jopa lamassa. – Kauppasuhteet niin Kiinaan kuin Intiaankin ovat huonossa jamassa, ja se vaikuttaa vientiin. Lisäksi Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on hyönteistuhojen takia jouduttu ylihakkaamaan niin paljon, kuin vain kalustoa on ollut saatavilla, ja tämä on johtanut puun ylitarjontaan markkinoilla. Nyt isoja koneita on huutokaupattu rahapulassa, kun monet urakoitsijat ovat lopettaneet, mutta koneista on ollut hankala päästä eroon.

Kukkosen valistuneen näkemyksen mukaan jatkossa Pohjois-Amerikassa on pakko ruveta kiinnittämään huomiota metsänhoitoon. – Hyönteistuhojen myötä pystyyn kuolleita ja kuivuneita, ikään kuin aavemetsiä, on vaikka kuinka paljon. Nämä aiheuttavat merkittävän metsäpalovaaran. Kaikkialle ei vie edes teitä, joten mahdollinen sammutustyökin on hidasta. Pahimmillaan metsäpalot ovat tuhonneet kokonaisia kyliä.

Kukkosen mukaan metsänhoitotöissä pienemmät Keto-harvesterit olisivat omiaan, jos paikalliset saadaan ymmärtämään nuoren metsän hoidon hyödyt. Puun kysynnän suhteen hänen katseensa ovat edelleen Kiinassa. – Siellä rakennetaan niin paljon, köyhyydestä keskiluokkaan vuosittain siirtyvien ihmisten määrä on valtava puolentoista miljardin asukkaan maassa. Kun kulutustottumukset muuttuvat ja asuntorakentamista tarvitaan, niin uusiutuvalla puulla olisi kysyntää, jos vain poliittinen asenneilmasto kaupankäyntiä suosii, Kukkonen päättää.

Artikkelin lähteenä käytetty Metsätrans-lehdessä 2/2012 julkaistua, Seppo Ala-Kutsin artikkelia: Pelikenttänä koko maailma – Erkki Kukkosella on pallo hallussa. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Kone-Ketonen Oy:n 40-vuotisjuhlalehdessä, joka jaeltiin Metsätrans-lehden 2/2025 mukana. Koko lehden voit lukea maksutta Kone-Ketosen verkkosivuilta, tästä linkistä.