Metsän ja ihmisen suhde on murroksessa – historiantutkimuksesta uutta tietoa metsänkäytöstä

Tuore teos tuo nykypäivän metsäkeskusteluun uutta näkökulmaa ja kertoo metsänkäytöstä eri aikakausina. Metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilva Oyj:n metsien historiasta kertova ”Erään metsäomaisuuden tarina” julkaistiin kesäkuussa.

Tietokirjailija Jyrki Paaskoski kertoo kirjassa historiantutkimuksen menetelmin ja lähtein siitä, millaista käyttöä metsät ovat eri aikoina omistajilleen mahdollistaneet, miten omistajuus on vaikuttanut metsien käyttöön ja millaisia jälkiä omistajuudesta on jäänyt metsiin pitkällä aikavälillä.

Finsilvan hallituksen puheenjohtaja Olli Haltia huomauttaa, että metsätalouden ja -omistajuuden historiikkeja ei ole aiemmin juurikaan tehty.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Metsätaloudessa nähdään, että historia palvelee tulevaisuutta. Me huomasimme, että Finsilvalla on valtavan rikas arkisto, jossa on muun muassa jopa sata vuotta vanhoja metsäsuunnitelmia. Ne kertovat esimerkiksi, miten metsiä aikanaan hoidettiin, paljonko puuta oli ja miten se kasvoi, hän sanoo.

- Yrityksen strateginen suunnittelu yleensäkin vaatii ymmärrystä historiasta. Havahduimme siihen, että yrityksemme metsien historia on kiinteässä ja mielenkiintoisessa yhteydessä sosiaalisen ja taloudellisen ympäristön kehitykseen. Käynnistimme ison kirjaprojektin, johon kutsuimme ammattilaiset mukaan.

450 miljoonasta männystä miljardi litraa tervaa

Jyrki Paaskoski avaa kirjassa, miten metsän käytön painopisteet ovat vaihdelleet yhteiskunnan ja metsän omistusoikeuden muutosten myötä.

- Metsä on ollut ihmisen resurssi aina. Sitä on käytetty tarpeen mukaan ja hyvin intensiivisesti. Tämä aika ei ole poikkeuksellinen – se, mitä nyt tapahtuu metsissä, on peilin kautta katsottava heijastuma menneisyyteen, Paaskoski totesi teoksen julkistamistilaisuudessa Helsingin yliopiston Metsätalolla 18. kesäkuuta.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Kirja tarjoaa runsaasti kiinnostavaa tietoa: esimerkiksi 1800-luvulla Suomen suurruhtinaskunnasta lähti vain muutamassa vuosikymmenessä maailmalle arvioiden mukaan 1,12 miljardia litraa tervaa, jonka valmistamiseen oli tarvittu arviolta 452 miljoonaa mäntyä.

Vuosisatojen saatossa puuta ja metsää on tarvittu myös muun muassa kaskeamiseen sekä myöhemmin saha- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin metsänkäytön muoto vielä 1900-luvun alussakin oli kotitarvekäyttö ja erityisesti polttopuut.

- Puun kulutus oli järisyttävää. Talonpoikien käyttämät määrät olivat suuria, ja kaupungistumisen alkaessa Suomessa tarvittiin polttopuita vain enemmän ja enemmän. Kun näitä määriä verrataan teollisuuden tarvitsemiin puumääriin, saadaan yllättäviä mittasuhteita. Tämän ymmärtäminen oli minulle iso elämys, tietokirjailija kuvaa.

Metsänkäytössä on alkamassa uusi aika

Metsäluonnon suojelusta alettiin kirjan mukaan puhua tarmokkaammin 1970-luvulla. Viimeisimpiä huomattavia muutoksia metsän ja ihmisen suhteessa on keskustelu luontopääomasta ja luontopääomamarkkinoista sekä aluillaan olevat toimet näiden markkinoiden luomiseksi.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Alamme nähdä arvoa muussakin kuin metsästä saatavassa raaka-aineessa ja jalostustuotteissa. Monimuotoisuuden lisääntymisen arvostusta tullaan näkemään tulevaisuudessa ihan eri tavalla kuin tähän mennessä. Se on eri asia, onko aikajänne 5, 10 vai 20 vuotta, mutta monimuotoisuuden ymmärtäminen tulee olemaan iso asia metsänomistajuudessa, sanoi julkistamistilaisuudessa Gösta Serlachius.

Hän on R.Erik ja Bror Serlachiuksen Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallituksen jäsen. Iso osa Finsilvan metsäomaisuudesta on muodostunut G. A. Serlachius Oy:n aikanaan omistamista ja hoitamista metsistä.

- Hyvin usein julkisessa keskustelussa unohtuu se, miten paljon Suomeen on tullut lisää metsää. Järvistämme on lähtenyt viime vuosisatoina järjetön määrä vettä. Kun lasketaan lisääntyneen maa-alueen määrä, tilannetta pitäisi katsoa uudesta suunnasta: mitä harvinaisia alueita meillä ei enää ole? Meidän pitäisi keskittyä niiden palauttamiseen ja antaa talousmetsän pysyä talousmetsänä, Serlachius kommentoi.

- Toivon että Erään metsäomaisuuden tarinan alkuosa tulisi pakolliseksi luettavaksi kouluissa, jotta kaikki ymmärtäisivät puun käytön tarpeen historiallisessa kontekstissa Suomessa. Olemme tarvinneet ja käyttäneet puuta valtavan pitkään, ja se tulee kirjassa erittäin hyvin esille. Laajamittainen puunkäyttö ei ala paperiteollisuuden alkuvaiheesta, hän myös totesi.