Väitös: Kustannustehokas metsien suojelu vaatii systemaattista suojelusuunnittelua ja monitavoitteista metsien kasvatusta

Jyväskylän yliopiston tuore väitöskirja tarkasteli keinoja parantaa metsäluonnon suojelun kustannustehokkuutta lisäämällä ekologista suunnitelmallisuutta. Tutkimuksessa arvioitiin myös erilaisten metsänkäsittelymenetelmien vaikutuksia ekosysteemipalveluihin sekä paikkatietopohjaisen suojelupriorisoinnin toimivuutta suojeluun sopivien metsäalueiden tunnistamisessa.

Suomessa metsätalous heikentää metsäluonnon tilaa, sillä se vähentää metsälajistolle tärkeitä luonnollisia rakennepiirteitä. Luontokadon pysäyttämiseksi ja yhteiskunnan resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi tulisi suojelutoimien turvata luontoarvot mahdollisimman hyvin suhteessa käytettyihin panostuksiin. Käytännössä näin ei välttämättä kuitenkaan tapahdu.

Ekologinen suunnitelmallisuus lisää suojelun kustannustehokkuutta

Väitöskirjatutkimuksen keskeinen havainto on, että maanomistajien vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva METSO-suojelualueverkosto ei turvaa luontoarvoja parhaalla mahdollisella tavalla.

- Metsäluonnon suojelu olisi tehokkaampaa, jos suojelualuevalinnassa korostettaisiin nykyistä enemmän ekologisia perusteita. Vapaaehtoisen suojelun suurin haaste syntyy siitä, että luontoarvoiltaan arvokkaimpien alueiden maaomistajat eivät välttämättä tarjoa maitaan suojeluun, täsmentää väitöskirjatutkija Jani Hohti Jyväskylän yliopistosta.

Suojelun vapaaehtoisuuden ja ekologisen tehokkuuden välinen kitka näkyi väitöskirjatutkimuksessa. Väitöskirjassa käytetty Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto paljasti, että velvoittavaan suojeluun perustuvat suojelualueverkostot ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin METSO kohteet ja että METSO-suojelu ei ole kohdistunut luontoarvoiltaan arvokkaimpiin metsiin.

- METSO-verkostoa ei voi kuitenkaan sanoa huonoksi, sillä merkittävä osa toteutuneen METSO-verkoston pinta-alasta on luonnonsuojelullisesti hyvin arvokasta, vaikka verkosto ei turvaakaan luontoarvoja parhaalla mahdollisella tavalla, toteaa Hohti.

Paikkatietoon perustuvat kartat tukevat suojelusuunnittelua

Hohdin mukaan METSO-suojelun kustannustehokkuutta olisi mahdollista parantaa myös luopumatta suojelun vapaaehtoisuudesta.

- Yksi keino tähän olisi kohdistaa suojelua nykyistä voimakkaammin eteläisiin maakuntiin, joissa on enemmän suojeluarvoiltaan arvokkaita metsäalueita, ehdottaa Hohti.

Suojelusuunnittelun tukena voidaan verrattain luotettavasti hyödyntää paikkatietoon perustuvia suojelupriorisaatiokarttoja, jotka osoittautuivat väitöskirjatutkimuksen maastoinventoinneissa toimivaksi keinoksi erottaa METSO-suojeluun mahdollisesti soveltuvia kohteita muista metsäalueista.

Monitavoitteinen metsienkäsittely turvaa ekosysteemipalveluita

Väitöskirjatutkimus osoitti, että ekosysteemipalveluita ja luontoarvoja voidaan turvata nykyistä paremmin myös suojelualueverkoston ulkopuolella.

- Maisematason monitavoitteinen metsien käytön suunnittelu, jossa puuntuotannon rinnalla huomioidaan myös muut metsän ekosysteemipalvelut, voisi tarjota kustannustehokkaan keinon lisätä metsien tarjoamia ekosysteemipalveluita. Käytännössä tämän toteutuminen vaatisi kuitenkin jatkuvan kasvatuksen metsäntalouden merkittävää yleistymistä, kertoo Hohti.