Sahateollisuus: Ilmasto- ja Luontopaneelien esittämistä hakkuurajoituksista aiheutuisi Suomelle miljardien lasku ja tuhansien työpaikkojen menetykset

Ilmasto- ja luontopaneelit esittelivät tänään julkaistussa raportissaan erilaisia hakkuurajoitusskenaarioita Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Paneelien mukaan hakkuita tulisi rajoittaa nykyisestä jopa noin 10 prosentilla. Tällaisilla rajoituksilla olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Suomen talouteen ja työllisyyteen.

Suomi asetti hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2035 vuonna 2019. Hakkuumäärät ovat tällä hetkellä Suomessa käytännössä samalla tasolla kuin tavoitteen asettamisen aikaan. Suurin muutos tavoitteen saavuttamisen kannalta tapahtui silloin, kun maankäyttösektorin nielujen laskentaperusteita muutettiin. Suomi onkin jäänyt jälkeen merkittävästi ilmastotavoitteistaan. Kansalliset hakkuurajoitukset eivät olisi kuitenkaan kestävä ratkaisu ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

– Paneelien esittämä 10 prosentin vähennys hakkuissa vastaisi yli kymmenen teollisen mittakaavan sahayrityksen vuotuista puunkäyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaisi tuhansien työpaikkojen katoamista eri puolilla Suomea ja jopa 2-3 miljardin euron negatiivista vaikutusta talouteen, arvioi Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto.

– Hakkuurajoitukset olisivat jäätävän kylmä suihku koko yhteiskunnalle. Suomen heikossa tilanteessa oleva hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee elinvoimaisen metsäsektorin toimintaa. Sahateollisuuden luomilla rahoilla pyöritetään monen kunnan kirjastot, koulut ja sairaalat, Aalto jatkaa.

Ilmaston näkökulmasta kansalliset hakkuurajoitukset ovat lyhytnäköisiä. Puutuotteiden markkinat ovat globaalit, ja ratkaisevaa on se, missä päin maailmaa puutuotteet valmistetaan kilpailukykyisesti. Jos suomalainen teollisuus joutuu vetäytymään markkinoilta, taloushyödyt ja työpaikat siirtyvät esimerkiksi Ruotsiin tai Venäjälle. Samalla on riski, että rakentamisessa puutuotteet korvataan ilmaston kannalta huonommilla materiaaleilla.

Paneelit nostavat raportissaan esiin myös puun energiakäytön vähentämisen. On todennäköistä, että puun energiakäytön huippulukemat ovat jo takanapäin muun muassa sähkökattilainvestointien yleistymisen vuoksi. Tästä huolimatta puun energiakäytöllä on keskeinen rooli erityisesti lämmöntuotannossa vielä pitkään.

– Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Suomen tulisi panostaa uusiutuvaan ja kotimaiseen energiantuotantoon, ei heikentää sitä. Puun energiakäytön heikentäminen tarkoittaisi käytännössä veronkorotuksia maassa, jossa verotus on jo valmiiksi hyvin kireää. Laskun maksaisivat sekä teollisuus että tavalliset suomalaiset, Aalto huomauttaa.

Ilmastotoimia on syytä tehdä jatkossa tehokkaasti ja vaikuttavasti. Yksi konkreettinen ja jo olemassa oleva ratkaisu vihreässä siirtymässä on puurakentaminen. Kun puun käyttö rakentamisessa kasvaa, rakennuksiin sitoutuneen hiilen määrä eli hiilivarastot kasvavat samalla.

– Yksioikoisten analyysien sijaan Suomessa tarvitaan rakentavaa yhteistyötä. Käymme mielellämme avointa ja aktiivista vuoropuhelua eri osapuolten kanssa ja kerromme, miten markkinat ja puun käyttö todellisuudessa toimivat. Metsien talouskäyttö, yhteiskunnallinen toimeliaisuus ja metsäluonnon vahvistaminen voidaan yhdistää, Aalto päättää.