Metsäammattilaiset: Metsäriita repesi suojelualueiden esittämisestä

Metsähallitus esitti 530 uuden suojelualueen perustamista saamelaisalueen eteläpuolisille valtion maille, joiden yhteispinta-ala on YLE:n tietojen mukaan 45.000 hehtaaria. Yhdessä 2024 suojeltujen alueiden kanssa ne muodostavat 76.500 hehtaarin kokoiset suojelualueet. Tämä sai ympäristöjärjestöt ja vihreät poliitikot lähes suunniltaan. Poikkeamat kartoitustuloksissa nostavat esiin luontokartoitusten laadunvarmennusjärjestelmän tarpeen.

Metsäammattilaisten verkosto vaatii Suomeen riippumatonta luontokartoitusten laadunvarmistusjärjestelmää. Tarve on noussut esiin erityisesti luonnonmetsäkeskustelussa, jossa Luonnonmetsätyöryhmän esittämät suojelupinta-alat ja Metsähallituksen myöhemmin tekemät kartoitukset ovat johtaneet merkittävästi toisistaan poikkeaviin tuloksiin.

Luonnonmetsätyöryhmä esitti valtion mailta suojeltavaksi noin 130 000 hehtaaria metsiä. Tämän jälkeen Metsähallitus on toteuttanut omia inventointejaan ja tarkastelujaan, joiden perusteella valtioneuvosto päätti vuonna 2024 suojella noin 31 500 hehtaaria vanhoja metsiä. Vuonna 2026 Metsähallitus esitti lisäksi noin 45 000 hehtaaria uusia suojelualueita. Vuosina 2024-2026 päätettyjen ja esitettyjen uusien suojelualueiden pinta-ala on siten noin 76 500 hehtaaria.

Vertailussa on kuitenkin huomattava, että saamelaisten kotiseutualueen luonnonmetsäinventoinnit ovat vielä kesken ja niitä tehdään vuoden 2026 aikana. Lopullinen suojelupinta-ala tulee siten kasvamaan nykyisestä, eikä lopullista vertailua Luonnonmetsätyöryhmän esityksiin voida vielä tehdä.

– Jo nykyiset tulokset osoittavat, että eri kartoituksilla voidaan päätyä hyvin erilaisiin pinta-aloihin. Siksi on perusteltua kysyä, miten kartoitusten laatu, menetelmät ja tulosten vertailukelpoisuus varmistetaan, Metsäammattilaisten verkostosta todetaan.

Luonnonmetsätyöryhmän työ on saanut merkittävää rahoitusta muun muassa Koneen Säätiöltä. Kun kartoituksilla vaikutetaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, poliittiseen päätöksentekoon ja mahdollisesti miljardiluokan kansallisomaisuuden käyttöön, tulisi niiden tietopohjan kestää riippumaton tarkastelu samalla tavoin kuin muidenkin merkittävien asiantuntijaprosessien.

Metsäammattilaisten verkosto ei ota kantaa siihen, kuinka paljon metsiä Suomessa tulisi suojella. Verkoston näkemyksen mukaan päätösten tulee kuitenkin perustua mahdollisimman luotettavaan, todennettavaan ja laadunvarmistettuun tietoon.

Metsäammattilaisten verkosto esittää, että Suomeen luodaan luontokartoitusten laadunvarmistusjärjestelmä, jossa:

• kartoitusmenetelmät dokumentoidaan avoimesti,
• kartoitusten tulokset ovat riippumattomasti tarkastettavissa,
• aineistojen laatua arvioidaan ennen niiden käyttöä päätöksenteon perusteena,
• merkittävää julkista tai säätiörahoitusta saavien kartoitushankkeiden tulokset arvioidaan ulkopuolisesti,
• kartoitusten virhemarginaalit ja epävarmuudet raportoidaan avoimesti.

– Luontotiedon merkitys kasvaa jatkuvasti. Siksi myös sen laadun on kestettävä kriittinen tarkastelu. Riippumaton laadunvarmistus palvelisi sekä luonnonsuojelua että metsätaloutta ja vahvistaisi kansalaisten luottamusta ympäristöpäätösten tietopohjaan.

Metsäammattilaisten verkoston mukaan tavoitteena ei ole kyseenalaistaa luonnonsuojelun tarvetta, vaan varmistaa, että yhteiskunnallisesti merkittävät päätökset perustuvat mahdollisimman korkealaatuiseen ja riippumattomasti varmennettuun tietoon.