Kansliapäällikkö Pekka Pesonen: Taloudellista realismia ilmastotoimiin ja ennallistamiseen

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesosen mukaan EU:n ilmastokomissaarin Wopke Hoekstran Suomen-vierailu osoitti, että komissiossa ymmärretään aikaisempaa paremmin sekä Suomen metsätalouden erityispiirteitä että metsien ja biotalouden taloudellista merkitystä.

– Kun aikaisemmin osa teollisuuden tarvitsemasta puuraaka-aineesta voitiin hankkia Venäjältä, tämä mahdollisuus on poistunut. Muuttunut geopoliittinen tilanne ja sen vaikutukset puumarkkinoihin pitäisi pystyä ottamaan huomioon myös ilmastopolitiikan kokonaisuudessa.

Ilmastopolitiikka nostaa kustannuksia

Euroopan ilmastokeskustelun taustalla vaikuttaa Pesosen mukaan jäsenmaiden erilainen suhtautuminen ilmastovelvoitteisiin.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Osassa Keski-Eurooppaa tavoitteet nähdään entistä selvemmin teollisuuden kustannuksia ja kilpailukykyä lisäävänä rasitteena, kun komissio pyrkii pitämään kiinni ilmastopolitiikan päälinjasta.

– Vaarana on, että suomalainen metsätalous joutuisi kantamaan osan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn suojelemisesta aiheutuvasta ilmastolaskusta. Suomen kannalta olennaista on etenkin päästökaupan asema. Jos päästövähennysvaatimuksia löysennettäisiin päästökauppasektorilla, paine voisi siirtyä muille sektoreille, myös maankäyttöön ja metsiin.

Energiakriisi ja pyrkimys irtautua fossiilisista tuontipolttoaineista ovat muuttaneet Pesosen mukaan suhtautumista uusiutuvaan energiaan ja biomassaan.

– Muutos voi lisätä kestävän biomassan kysyntää, vaikka siirtymän kustannukset ovat yrityksille ja alkutuotannolle suuria. Biotaloudelle avautuu uusia mahdollisuuksia, mutta ne eivät saa vaarantaa yritysten toimintaedellytyksiä siirtymävaiheen aikana.

– EU:n ilmastotavoitteet eivät ratkea Suomessa metsien hakkuumäärää, suojelupinta-alaa tai ennallistettavaa hehtaarimäärää koskevilla ratkaisuilla. Ratkaistavana on huomattavasti suurempi kokonaisuus: miten luonnon monimuotoisuus, hiilensidonta, uusiutuva energia, teollisuuden raaka-ainehuolto ja metsien taloudellinen merkitys sovitetaan yhteen tavalla, joka kestää sekä ekologisesti että taloudellisesti.

Metsien puuston nielu edelleen vahva – maaperä ongelma

Kun julkisessa metsäkeskustelussa esiintyy koko ajan väite metsien hiilinielujen romahtamisesta, Pesonen muistuttaa, että olennaista on erottaa toisistaan puuston ja maaperän kehitys.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Puuston hiilinielu ja maaperän päästöt eivät ole sama asia, vaikka ne tilastoissa kytkeytyvät maankäyttösektorin kokonaisuuteen.

– Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee se, että maaperästä ei aikaisemmin ole ollut riittävästi sellaista tutkimustietoa, jonka perusteella kehitys olisi kyetty ennakoimaan. Etenkin kivennäismaiden ilmastovaikutukset eivät ole uusien tietojen valossa olleet sellaisia kuin aikaisemmin oletettiin.

Nielujen vähenemistä ei voi selittää Pesosen mukaan hakkuumäärien muutoksilla, vaan maaperää koskevan tiedon muuttuminen vaikuttaa olennaisesti siihen, miltä Suomen maankäyttösektorin ilmastotase näyttää.

– Tämä nostaa esiin myös EU-tason ongelman. Jäsenmailla on käytössään eritasoista ja eri tavoin tuotettua tietoa metsistä ja maaperästä. Mitä tarkempaa tietoa jokin jäsenmaa kerää, sitä näkyvämmiksi myös sen päästölähteet ja nielujen muutokset voivat tulla.

Pesosen mukaan laskentamenetelmien yhtenäistämiselle on tarvetta, mutta samalla pitäisi tunnustaa jäsenmaissa tehty pitkäjänteinen työ.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Suomessa metsävaroja ja metsien kehitystä on seurattu vuosikymmeniä. Olisi huono kannustin, jos pitkään kehitetystä tietopohjasta jouduttaisiin luopumaan vain siksi, että kaikille jäsenmaille halutaan yksi muodollisesti samanlainen järjestelmä.

– Jos Suomen tulevat hiilinielutavoitteet rakentuvat oletukselle metsänielujen voimakkaasta kasvattamisesta, niiden toteuttamiskelpoisuutta on arvioitava muuttuneen tutkimustiedon valossa. EU:n asettamat nielutavoitteet jäävät toteutumatta monissa muissakin jäsenmaissa, ei vain Suomessa.

Pesonen ei usko, että EU:n asettaman nielutavoitteen toteutumatta jääminen aiheuttaa jäsenmaille kustannuksia nieluyksiköiden ostojen muodossa.

– Kun niitä yksiköitä ei ole kenelläkään myytävänä, ei ole perusteltua puhua miljardilaskusta. Jos metsien ja maaperän nielukehitys osoittautuu erilaiseksi kuin tavoitteita asetettaessa oletettiin, keinovalikoimaa on arvioitava sen mukaisesti.

Ennallistamisessa ratkaisee taloudellinen realismi

Suomi valmistelee EU:n ennallistamisasetuksen kansallista toimeenpanoa ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisessä ohjausryhmässä.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Valmistelua ohjaa poikkeuksellisen vahva poliittinen rakenne. Ennallistaminen voi onnistua pitkäjänteisesti vain, jos ratkaisut ovat myös taloudellisesti kestäviä. Tämä korostuu, koska asetuksen tavoitteet ulottuvat vuoteen 2050, muistuttaa ryhmän varapuheenjohtajana toimiva Pesonen.

– Nyt laadittavaa kansallista suunnitelmaa ei pidä tulkita yksityiskohtaiseksi vuosikymmenten investointiohjelmaksi. Tulevat hallitukset joutuvat kukin tekemään omat poliittiset ratkaisunsa siitä, mitä, missä laajuudessa ja millä rahoituksella ennallistamistoimia toteutetaan.

Valmistelussa on avoinna merkittäviä metsiä koskevia kysymyksiä kuten boreaalisen metsän määritelmä ja siihen liittyvät vanhojen metsien kriteerit, harjumetsät sekä niin sanottu heikentämättömyysvelvoite.

– Lähtökohtana on turvata metsien talouskäyttö ja taloudellisen arvon säilyminen samalla, kun metsänkäsittelyssä kehitetään luonnon monimuotoisuutta vahvistavia menetelmiä.

– Kysymys on myös aluepolitiikasta. Metsätalous ja metsäteollisuus ovat erityisen tärkeitä Pohjois- ja Itä-Suomelle. Metsähallituksen asema tekee kokonaisuudesta vielä merkittävämmän: valtion metsien käyttö vaikuttaa paitsi valtiontalouteen myös esimerkiksi paikallisten sahojen puun saantiin ja aluetalouteen.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Pesonen suhtautuu kriittisesti sellaisiin automaattisiin ratkaisuihin, joissa esimerkiksi muun maankäytön aiheuttama luontohaitta johtaisi suoraan vastaavan metsäalan poistamiseen talouskäytöstä.

– Toimeenpanossa tarvitaan pragmaattisuutta ja joustavuutta.

Mistä miljardiluokan rahoitus ennallistamiseen?

Pesosen mukaan ympäristöhallinnossa on ennallistamisen kokonaiskustannukseksi arvioitu noin 1,2 miljardia euroa vuodessa.

– Osa tästä muodostuisi jo olemassa olevista politiikkatoimista, jotka voitaisiin mahdollisesti lukea ennallistamistavoitteiden hyväksi. Silti lisärahoituksen tarve voisi nousta satoihin miljooniin euroihin vuosittain.

– Nykyisessä julkisen talouden tilanteessa tällaisen uuden rahoituksen löytäminen ei ole yksinkertaista. Siksi ratkaisevaksi muodostuu, kuinka paljon olemassa olevia toimia voidaan hyödyntää ja mihin uudet panostukset kannattaa suunnata.

Tavoitteena oleva vuosi 2030 on niin lähellä, ettei yksityismailla pystytä Pesosen mukaan nopeasti toteuttamaan erittäin laajoja toimia ilman maanomistajien motivaatiota, toimivia markkinoita ja mahdollisesti julkista tukea.

– Ensimmäisiä suuremman mittakaavan ennallistamiskohteita joudutaan etsimään valtion mailta.

– Metsähallituksen kanssa on keskusteltu esimerkiksi julkisessa omistuksessa olevista soista ja niiden reuna-alueista. Niissä voitaisiin toteuttaa suhteellisen kustannustehokkaita toimia, kuten vesitalouden palauttamista.

Ennallistamisen toimenpiteiden hinta on alimmillaankin noin tuhat euroa hehtaarilta silloin, kun toimenpiteitä tarvitaan vain vähän.

– Kun mahdolliset pinta-alat lasketaan sadoissa tuhansissa hehtaareissa, kustannukset kasvavat nopeasti. EU:ssa asetetut pinta-alaperusteiset velvoitteet voivat siksi merkitä Suomessa hyvin suuria käytännön työ- ja rahoitustarpeita.

Viimeistään vuoden loppuun mennessä EU:lle jätettävä Suomen ennallistamissuunnitelma antaa suunnan, mutta käytännön ratkaisut tehdään tulevilla hallituskausilla.

– Seuraavan hallituksen ohjelmassa kysymys konkretisoituu: kuinka paljon ennallistamiseen käytetään rahaa, mihin toimet kohdennetaan ja kuinka ne sovitetaan yhteen metsätalouden, maatalouden, aluekehityksen ja julkisen talouden kanssa, muistuttaa Pesonen.