Partasen Kuljetus Oy vahvassa kasvussa
Iisalmelaisen Partasen Kuljetuksen käyrät ovat osoittaneet yläviistoon viime vuosina. Liikevaihto on kasvanut kymmenillä prosenteilla jo usean vuoden putkeen, ollen viime vuonna jo yli viisi miljoonaa euroa. Metsätrans-lehden vuoden ensimmäisessä numerossa julkaistuissa tilastoissa yrityksellä oli rekisterissä 12 puutavara-autoa, kun vielä 2016 vastaava luku oli neljä. Kun vierailimme kesäkuun alussa Partasten hallilla, kalustomäärä vaikutti jälleen lisääntyneen, ja Iisalmen Raskasparin pihassakin odotteli yksi uusi Volvo ajoon pääsyä.
Peruutetaan kuitenkin nelisenkymmentä vuotta taaksepäin, toimitusjohtaja Pasi Partasen uran alkuvaiheille. Partanen on syntynyt 1962 autoilijasukuun, kohtalo oli siis sinetöity jo varhain, eikä hän muun alan hommia ole koskaan tehnytkään.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Sedälläni oli omat autonsa, ja isällänikin yksi. Suoraan koulun penkiltä minä olen puunajoon ryhtynyt, ensin tietysti apumiehenä isälle, kun ikää oli vasta 16-vuotta, Partanen aloittaa.
Kortti Partaselle myönnettiin 1980-luvulle tultaessa, mutta ratin takana hän oli ollut jo aiemminkin.
- Muistan, kuinka veimme kahdella miehellä Pietarsaareen kuormia, varsinaisen kuskin nukkuessa minä ajoin. Muistan, miten harjoittelimme Kälviän pitkillä suorilla vaihtamaan kuskia lennosta siltä varalta, että poliisit olisivat pysäyttäneet, Partanen naureskelee nyt, kun synnit ovat jo vanhentuneet.
Yrityksenä Partasen Kuljetuksen historia ulottuu aina vuoteen 1951 saakka. Ensimmäinen kuorma-auto maaliskuussa perustettuun firmaan hankittiin Iisalmen kevätmarkkinoilla. Alussa kuljetettiin maataloustarvikkeita, sitten mukaan tulivat myös maito- ja hiekkakuljetukset ennen puutavarankuljetuksiin keskittymistä. Nykyinen osakeyhtiö on rekisteröity 1997.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Yritys on kasvanut, ja muuttanut muotoaan. Alkuun hankittiin sedän autot tähän yhtiöön, sitten ostettiin Raatin kuljetus. Siinä kaupassa tuli mukana pari autoa, joilla ajettiin Lohjaan Ruduksen tiiliä, takaisinpäin tuotiin sitten kaikenlaista. Mukana oli myös Hankkijan kuljetuksia, K-Raudan jakelua. Ipowoodiltakin olemme ostaneet yhden auton, jolla sitten kuskattiin lankkua ja lautaa etelään ja pohjoiseen, Pasi Partanen muistelee.
Puunajo alkoi kiihtyä 90-luvun puolivälin taitteessa, tuolloin Partasten autoissa oli talvella kiilatappivehkeet, kesällä rahtilavat.
- Alkuun puuta ajettiin ainoastaan Ipowoodille. Heidän kanssaan sopimus on solmittu alun perin 1964 ja se on jatkunut yhtäjaksoisesti siitä lähtien. Sitten kun saatiin sopimus Keitele Forestille, niin puunajo lisääntyi kuin huomaamatta.
Lopullinen käännekohta oli 2000-luvun lopun taantuma, joka pysäytti lankun ajon kuin seinään muutaman tavaran vastaanottajan ajauduttua konkurssiin. Kun puutavarapuoli edelleen kasvoi, rahtihommat jäivät.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Myös Partasen Kuljetuksella oli erilaisia vaihteita 2010 alussa.
- Yksi kuljettajistamme oli kiinnostunut yrittäjyydestä, joten hänelle myytiin enemmistö Partasen Kuljetuksesta. Meillä puunajo jatkui UPM:lle Kiparin Kuljetuksen nimellä. Yhteistyössä oli kuitenkin omat haasteensa, ja jossain vaiheessa järjestely sitten purettiin ja me jatkoimme jälleen Partasen Kuljetuksen nimellä, Pasi Partanen muistelee.
Pasi Partanen otti yrityksen toimitusjohtajan paikan vuonna 2015, ja oikeastaan siitä asti kasvu onkin ollut jatkuvaa.
- Tälläkin alueella yhden auton yrityksiä on jäänyt paljon pois, ja se on sitten lisännyt meidän ajoja. Samaan aikaan Keitele ja Ipowood ovat kasvaneet voimakkaasti, ja UPM:n ajotkin ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Olemme alihankkijana QTeamille, joka on toiminut meille hyvin. Oltiin alkuun Oulussa auttelemassa ja nyt yksi auto on vakituisesti Kainuussa ja Jyväskylän seudulla QTeamin ajossa.
Tuoreimpana Partasen Kuljetus on sopinut yhteistyöstä Stora Enson kanssa, kun edellinen yrittäjä eläköityi ja myi liiketoimintansa Partaselle.
Monta asemapaikkaa
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Partasen kuljetuksella on monta asemapaikkaa, joista käsin puuta ajetaan. Yrityksen halli ja päätoimipaikka on Iisalmessa, josta käsin liikkuu 7-8 yhdistelmää.
- Lisäksi pihassa on yleensä aina joku vara-auto, Pasi Partanen toteaa.
Keiteleeltä käsin operoi 3-4 auton kolonna, Leppävirralla on 2-4 autoa Stora Enson ajossa, ja lisäksi Siilinjärvellä, Suomussalmella ja vielä Ruotsissakin yksi. Partasen mukaan järjestely on toiminut hyvin. Jokaisella paikkakunnalla on oma ”kymppinsä”, joka vastaa alueen ajoista.
- Ruotsissa auto on ollut nyt vuoden verran, kun löytyi kuski, joka oli halukas lähtemään. Ei se taksapuoli sielläkään enää niin ihmeellinen ole, parhaina aikoina siellä ajoi kolmessa kuukaudessa saman tilin, kun täällä vuodessa, Partanen tietää.
Paljon suomalaisia Ruotsiin palkanneen Jaakko Ahon ajossa on tällä hetkellä enää vajaat kymmenen suomalaista autoa, kun parhaimmillaan määrä oli kuusinkertainen.
Scaniaa ja Epsilonia
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Partasen kalusto on nykyisin pääosin Scaniaa.
- Kuskit ja poika ovat Scania-miehiä, Pasi Partanen kuittaa.
Yrityksen historiasta löytyy kyllä kokemusta muistakin valmistajista.
- Parhaimmillaan meillä oli neljääkin merkkiä samanaikaisesti, myös Mersua ja Sisua, joka siihen aikaan oli ainoa oikea puuauto Suomessa. Harmi, että he eivät saaneet pidettyä sitä asemaa.
Useamman merkin kanssa pelatessa hankaluudeksi muodostuivat huollot, ja kun Scanian kauppiaskin osasi pitää Partasista huolen, ei muita merkkejä tarvinnut paljon katsellakaan. Sitten alkoivat Scanian toimitusvaikeudet V8-moottorien kanssa.
- Kun auton tulo myöhästyi vuodella, ja Volvoa sai tehdasvalmiina suoraan pihasta, niin ei siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Viime kesänä tilattiin sitten pari Volvoa lisää. Nyt heinäkuussa meille pitäisi tulla pari uutta Scaniaa Maksamaalle päällirakennettavaksi, mutta ei ole kuulunut mitään. Sen sijaan yksi uusi Volvo odottaa jo valmiina Raskasparin pihassa käyttöönottoa.
Pasi Partanen vei ensimmäisen autonsa Alucarin rakennettavaksi jo 1991.
- Vähän kalliimpi vaihtoehto se on joskus ollut, mutta ainakin takuuehdot ovat hyvät ja selkeät. Minä en näiden kanssa niin ehdoton olisi, mutta kun poikani on ollut halunnut autot Alucarilla rakentaa, en minä ole jaksanut alkaa vastaankaan taistelemaan.
Pienenä miinuksena Partanen näkee sen, että Iisalmesta on turhan pitkä matka Maksamaalle.
- Toisaalta taas laatu kestää. Peltivehkeitä joutuu joka kevät maalailemaan, kun rauta vaan tapaa ruostua. Painot me ollaan saatu hyvin alupankoillakin, kun ajetaan niin raskasta puuta.
Nostureissa Epsilonin kanssa on ollut helppo pelata, kun paikallinen huolto, Tomi Hartikainen toimii samassa rakennuksessa Partasen Kuljetuksen kanssa.
- Riittää kun koputtaa hallissa oveen, jos tulee jotain, Pasi Partanen naurahtaa.
- Hartikainen on varmasti Suomen tehokkain hydrauliikan asiantuntija ja nosturin asentaja, Partanen jakaa kehuja naapurille.
Myös varaosapuoli on järjestynyt kätevästi, kun niin ikään samassa, Partasten omistuksessa olevassa rakennuksessa vuokralaisena on IKH.
Seuraava sukupolvi
Partasen jälkikasvu on jo vahvasti mukana yrityksen toiminnassa, joten perheyrityksen tulevaisuus vaikuttaa turvatulta, vaikka Pasillakin työvuosia on jäljellä vielä reilusti.
- Tyttäreni Roosa vastaa yrityksen taloudesta, alkuvuodesta hänet valittiin myös Iisalmen Seudun Kuljetusyrittäjien puheenjohtajaksi, Pasi Partanen toteaa ylpeänä.
Poika Pauli Partanen puolestaan on yrityksen osaomistajana Pasin ja tämän veljen Timon rinnalla, ajaa puuta, ja vastaa yrityksen operatiivisesta johtamisesta. Timo Partanen puolestaan johtaa operatiivista toimintaa Jyväskylässä. Työntekijöitä Partasen Kuljetuksella on tällä hetkellä noin 25, talvella enemmänkin.
Koronakevään jälkeen Partanen aistii metsäalallakin paljon epävarmuutta tulevasta.
- Kukaan ei tunnu tulevaa tuntevan kovin pitkälle. Kuopion tehdas olisi ollut tälle alalle ja alueelle todella hyvä. Nythän Iisalmi elättää Kuopiota, meillä on täällä Ponsset ja Olvit. Mitä Kuopiossa on, Partanen kysyy.
Metsäyhtiöiden kanssa palavereissa istuttuaan Partanen on aistinut myös konemiesten ahdingon.
- Kyllä silläkin puolella ollaan ihmeissään tehtaiden määräysten kanssa. Ennen kaikki kuidut laitettiin sekaisin yhteen pinoon, nyt kaikki on eritelty. Entäs tukki sitten, eri sortteja ja pituuksia on vaikka kuinka.
Peltosalmen uittopaikalla
Haastattelupäivän urakkana Partasella, ja monella muullakin Iisalmen autoilijalla, on syöttää puuta Peltosalmelle, Suomen pohjoisimpaan uittopaikkaan.
- Pitkään aikaan täältä ei uitettu ollenkaan, mutta viime vuonna UPM aloitti jälleen.
Toimittajilla kävi tuuri, sillä Peltosalmelle ajetaan vain muutama päivä kesässä. Henkilökunta on paikalla urakkahommissa, puuta tulee jatkuvalla syötöllä ja uittolautta kasvaa. Ajomatka on poikkeuksellisen lyhyt.
- Pitkän ja lyhyen matkan ajossa on molemmissa puolensa. UPM:llä meillä keskimatka on 45 kilometriä, lyhyellä matkalla tietysti nosturin käyttöä ja kulumaa tulee enemmän.
Sen sijaan Metsä Groupin tiukentuneet säädökset ylikuormien kanssa sapettavat Partasta.
- Ennen saattoi olla tonni tai pari ylikin maksimin, ja kun kuormia ajetaan satoja vuodessa, niin sillä on jo taloudellistakin merkitystä. Nyt rajat ovat tehtaalla tiukemmat kuin lainsäätäjällä, ja mahdolliset ajokiellotkin tulevat heti koko firmalle, ei vain yhdelle autolle, se tuntuu kovalta, mutta kova laji tämä on muutenkin, Pasi Partanen päättää.
