Jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat hieman lisääntyneet

Jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat hieman lisääntyneet edellisvuoteen verrattuna Suomen metsissä. Jatkuvaan kasvatukseen tähtäävät pienaukko- ja poimintahakkuut ovat lisääntyneet erityisesti Pohjois-Suomessa ja turvemaiden metsissä. Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuus on kuitenkin edelleen vain 2,7 prosenttia kaikista tänä vuonna ilmoitetuista hakkuista. 

Metsien jatkuva kasvatus on hieman lisääntynyt tänä vuonna edellisvuoteen verrattuna. Tiedot käyvät ilmi Suomen metsäkeskukseen saapuneista metsänkäyttöilmoituksista. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita on ilmoitettu viime vuotta enemmän erityisesti Lapin ja Kainuun maakunnissa. Sen sijaan Uudellamaalla poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuus väheni.  

Turvemaiden metsiä uudistetaan jatkossa enemmän luontaisesti 

Jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat lisääntyneet erityisesti turvemaiden metsissä. Näissä metsissä maanpinnan voimakas käsittely voi aiheuttaa kiintoaineiden ja ravinteiden valumista vesistöihin sekä ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen vapautumista. Jatkuvalla kasvatuksella näitä vaikutuksia voidaan soveltuvissa kohteissa vähentää. Heikkotuottoisempien turvemetsien uudistamiseen ei usein ole myöskään taloudellisesti perusteltua investoida paljon rahaa.  

– Ojitetuilla turvemailla on yhä enemmän ikääntyneitä puustoja. Niitä todennäköisesti uudistetaan jatkossa entistä enemmän luontaisesti, kun siihen on mahdollisuus. Kokonaiskestävyyden tavoite ohjaa turvemaiden metsien käsittelyä, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta. 

Turvemaillakaan ei ole tarkoituksenmukaista välttää maanmuokkausta, kunnostusojitusta tai viljelyä, jos metsänomistajan pääasiallinen tavoite on puuntuotanto. Esimerkiksi tiheä varpukasvillisuus ja puustosta maahan varissut karike voivat hidastaa turvemailla metsän luontaista uudistumista jopa vuosikymmeniä. Juurikäävän saastuttamilla turvemailla on perusteltua uudistaa metsä viljelemällä, jotta uusi puusto olisi terveempää kuin luontaisesti syntyneet taimet.  

Tavoitteet ja kasvupaikka vaikuttavat hakkuutavan valintaan 

Jatkuva kasvatus on lisääntynyt myös kangasmailla. Parhaiten jatkuvaan kasvatukseen sopivat paikat, joissa metsään on jo valmiiksi syntynyt monikerroksellisuutta. Tasaikäiseenkin metsään on mahdollista saada kerroksellisuutta riittävän voimakkailla harvennuksilla.  

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä uudistuu luontaisesti. Kuusikoissa voidaan käyttää pienaukko- ja poimintahakkuita tai niiden yhdistelmiä, jolloin kasvupaikalle pyritään saamaan eri-ikäisiä ja erikokoisia puita. Männiköissä suositaan ylispuukasvatusta jatkuvan kasvatuksen menetelmänä. 

– Hakkuutapojen monipuolistuminen on myönteinen asia, mutta pelkästään jatkuvaan kasvatukseen siirtymiseen ei ole perusteita, sanoo Remes.  

Jatkuvaa kasvatusta ja luontaiseen uudistamiseen tai viljelyyn perustuvaa jaksollista kasvatusta ei tulisi nähdä toistensa vastakohtina vaan toisiaan täydentävinä menetelminä. Jokaiselle metsikölle tulee valita metsänomistajan tavoitteiden ja kasvupaikan mahdollisuuksien mukainen hakkuumenetelmä.