Tekijät ja koneet kyllä riittävät lisämoteillekin

Puunkorjuutarve lisääntyy metsäteollisuuden suurinvestointien myötä. Se on hoidettavissa nykyisellä konekalustolla ja kuljettajilla, kunhan alan toimintamalleja tehostetaan ja kausivaihtelua vähennetään. – Resurssien riittämättömyydestä huolissaan olevat askartelevat väärän kysymyksen kimpussa, toteaa Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola.

- Nyt pitäisi keskittyä pitämään ammattilaiset alalla, tehdä työn perässä liikkumisesta houkuttelevaa ja parantaa konetyön tuottavuutta vuositasolla. Myös alalle valmistuvat pitää saada jäämään alan töihin, Jaakkola sanoo.

Metsäteollisuuden suurten investointihankkeiden myötä on noussut esiin huoli resurssien riittävyydestä. On oltu huolissaan koneiden ja etenkin kuljettajien löytymisestä lisämottien korjuuseen. Erityisesti on oltu huolissaan Pohjois-Suomen työvoiman riittävyydestä, ja avuksi on esitetty ammatillisen koulutuksen lisäämistä.

- Lisäresurssien haalimisen sijaan nyt pitäisi pohtia keinoja olemassa olevien resurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Koneyrittäjät muistuttavat, että teollisuuspuun korjuu lisääntyi kymmenen miljoonaa kuutiota vuosien 2015 ja 2018 välillä. Sen jälkeen puunkorjuumäärä on parissa vuodessa pudonnut alle vuoden 2015 määrän.

Kausivaihtelu on puunkorjuualan ongelma. Kalusto ja kuljettajat on mitoitettu huippukausien korjuumäärien mukaan ja ison osan vuodesta resurssit ovat vajaakäytöllä. Siitä aiheutuu paljon kustannuksia ja se vaikeuttaa työvoiman saamista alalle ja väen pysymistä alalla. Resursseja pitäisi pystyä hyödyntämään nykyistä tehokkaammin.

- Metsäkoneenkuljettajille on siirretty lisätehtäviä, jotka vievät aikaa varsinaiselta puunkorjuulta. Nyt pitäisi miettiä, mitä tehtäviä kuljettajilta voidaan poistaa, jotta he voisivat keskittyä ydinosaamiseensa ja tehdä sen tehokkaasti. Jos kuljettajan työajasta siirrettäisiin kymmenen minuuttia ”turhasta” työstä hakkuuseen, hakkuumäärä kasvaisi noin 1,5 miljoonalla kuutiolla yhteensä kaikissa yrityksissä, Jaakkola arvioi.

Teollisuus pyrkii optimoimaan varastoihin sitoutuneen pääoman määrää ja siksi puuvarannot pidetään pieninä. Koneyritykset ovat puunkorjuupalveluiden tuottajina sen varassa, mitä työmaita puun ostajat niille tarjoavat. Kun puuvarannot ovat pieniä, työmaita on vähän ja sopivien hakkukohteiden löytäminen on vaikeaa tai sääolojen takia mahdotonta.

- Tämän takia joudutaan käyttämään liikaa aikaa ylimääräisiin kulkemisiin työmaalta toiselle. Koneet ja kuljettajat ovat tien päällä ja poissa itse puunkorjuusta. Ylimääräiset siirtymät aiheuttavat ylimääräisiä CO₂-päästöjä ja ovat jo siksikin haitallisia.

Koneyritysten kannattavuuspaineet ovat suuret, minkä takia työntekijän tuottavuudelta vaaditaan paljon. Etenkään juuri koulusta valmistuneet kuljettajat eivät pysty vaatimuksia täyttämään. Heikosti kannattavalla yrityksellä ei ole aikaa odottaa työntekijän harjaantumista.

- Koulutuksen laatua on nostettava. Opiskelijoiden on saatava opintojen aikana riittävästi harjoitusta konetyöhön. Alaa ja sen toimintaympäristöä pitää pystyä kehittämään niin, että koneyritykset pystyvät toisaalta pitämään alalla jo työskentelevät töissä ja toisaalta antamaan tulokkaille aikaa harjaantumiseen. Tämä ei ole vain koneyritysten tehtävissä. Koneyritysten asiakkaat määrittävät toimintaoloja, jotka vaikuttavat koneyritysten tulonmuodostukseen ja kustannusten syntymiseen suuresti, Jaakkola sanoo.