Pääkirjoitus 6/2021: Kannattaako?

Olen kirjoittanut tästä samasta teemasta useammankin kerran viime vuosina. Ja kun vanhempia Metsätrans-lehtiä digitoidessani olen käynyt läpi artikkeleita edellisiltä vuosikymmeniltä, hyvin samankaltaisia puheenvuoroja niissäkin on tullut vastaan. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, en malta olla taas tarttumatta metsäkoneurakoinnin ja puutavara-autoilun kannattavuuteen.

Koneyrittäjät järjestivät lokakuun lopussa liittokokouksensa Vaasassa. Vierailin lehdistötilaisuudessa, jossa keskustelua herätti jäsenyritysten tilinpäätöstietojen pohjalta tehty tutkimus. Mediaaniyrityksen palkkakorjattu liikevoitto metsäkonealalla oli - 0,3 %. Tai eihän se mitään voittoa ole, vaan tappiota. Siis tuloksen mukaan järjestykseen asetetun metsäkoneurakoitsijoiden listan keskimmäinen yritys tekee tappiota, ja puolella yrityksillä menee vielä tätäkin huonommin!

Puuautopuolella ei mene juuri sen paremmin. Metsäalan kuljetusyrittäjät tekivät kannattavuustutkimuksen kesälomien jälkeen, ja liiketulokset olivat laskussa myös autoilijoilla. Mediaaniyrityksen palkkaoikaistu tulos oli 0,8 prosenttia, käytännössä tämä tarkoittaa 3500 euroa per puutavarayhdistelmä. Onhan se paremmin, kuin konepuolella, mutta silti todella heikosti, kun huomioi miten paljon rahaa yhdistelmässä on kiinni.

Heikosta tilanteesta entistä heikomman tekee se, että suunta vaikuttaisi olevan edelleen alaspäin. Puuautopuolella palkkaoikaistusta tuloksesta katosi lähes 50 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna ja Koneyrittäjien markkinatilannekyselyn mukaan yli puolet vastaajista arvioi kannattavuuden heikentyvän jonkin verran (39 %) tai merkittävästi (16 %) tämän vuoden aikana.

Yksi keskeisistä syistä negatiiviseen tuloskehitykseen ja kannattavuuden heikkenemiseen on kustannusten nousu. Urakointisopimukset ovat usein monivuotisia ja hinnantarkastuksia tapahtuu harvoin. Kun jousto on vähäistä, niin kustannusnousu nakertaa tuloksentekokykyä. Jos liiketoiminta ei kannata, niin sivustaseuraava voisi ajatella, ettei sellaista kannata jatkaa. Käytännössä kuitenkin pitkät sopimukset ja koneiden lainanlyhennykset tekevät luopumisesta hankalaa

Kuten yksi yrittäjä luottamuksella kertoi: Metsäkoneyrittäjien jaksamisesta ja kilpailukyvyn heikkenemisestä olisi nyt ajankohtaista kirjoittaa. Kuulostaa monen kollegan motivaatio ja jaksaminen olevan nyt aivan äärirajoilla, taksat laskevat ja vastuut metsäpäässä lisääntyvät. Olen kuullut tosi monen sanovan, että tekisi mieli luopua savotoinnista kokonaan, jos siihen tulisi mahdollisuus, eivätkä nämä enää ole sitä samaa valitusjargonia, jota tällä alalla on aina ollut tietyissä määrin. Omalta osaltani voin suoraan sanoa, että ensimmäistä kertaa ikinä harmittaa*, kun sopimusta on vielä useampi vuosi jäljellä.

Tästä lehdestä voit lukea Seppo Ala-Kutsin analyysin suurimpien metsäkone- ja puuautoyritysten tilinpäätöstiedoista. Suuremmat yritykset näyttävät odotetusti pärjäävän hieman mediaaniyritystä paremmin, mutta varsinkaan puuautopuolella ero ei ole kovinkaan suuri. Ensi vuoden ensimmäisen Metsätrans-lehden tilastot tulevat jälleen kertomaan, mitä yrityskentässä on vuoden mittaan tapahtunut. Jos pitäisi veikata, yritysten määrä on jälleen laskenut, keskimääräinen yrityskoko kasvanut, mutta uusiakin uskalikkoja on urakointihommiin taas löytynyt. Sitä odotellessa toivotamme rauhaisaa joulun odotusta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle. Toivottavasti joulun pyhinä viihdytte tämän lehden parissa, erityisen lukusuosituksen annan Visa Vilkunan reportaasille Koillismaan myrskytuhosavotoilta. Hävityksen mittakaava tuntuu käsittämättömän suurelta, toivottavasti urakointi on ollut kannattavaa.

(*sana vaihdettu kirosanan tilalle)