Metsänhoidossa tarvitaan muutoksia metsäpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi

Suomessa metsien käyttöä ohjaavat useat eri kansalliset politiikat. Niiden vaikutuksia metsien käyttöön ja metsien mahdollisuuksiin tuottaa hyvinvointia pitkällä aikavälillä ei tunneta, mikä aiheuttaa epävarmuutta päätöksentekijöille. Jyväskylän yliopiston tutkijat selvittivät, millaista metsänhoitoa tarvitaan, jotta kolmen tärkeimmän metsän käyttöä ohjaavan politiikan tavoitteet täyttyvät. Samalla saatiin selville politiikoiden mahdolliset pitkän aikavälin vaikutukset metsien tuottamiin hyötyihin.

Tutkimuksen mukaan sekä Suomen kansallisen metsästrategian että biotalousstrategian tavoitteet toteutuvat parhaiten, mikäli valtaosaa metsistä joko hoidetaan jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen keinoin tai suojellaan. Jäljelle jäävää noin kolmasosaa metsistä tulisi tavoitteiden toteuttamiseksi hoitaa tehokasta puuntuotantoa ajatellen. Kansallisen biodiversiteettistrategian tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi, että jopa 50 prosenttia metsäalasta suojeltaisiin, minkä seurauksena pitäisi vähentää puun ja bioenergian tuotantoa. Politiikkojen toimeenpano niiden asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman hyvin merkitsisi nykytilanteeseen verrattuna huomattavaa muutosta metsänhoidossa, sillä nykyisin tasaikäinen metsänkasvatus päätehakkuineen on vallitseva tapa.

Suojelualueita ja jatkuvapeitteistä kasvatusta lisättävä

Ekologian professori Mikko Mönkkösellä on kaksi tärkeää viestiä päättäjille, jos Suomi pyrkii tosissaan saavuttamaan metsäpolitiikan tavoitteet: ”Ensinnäkin kaikki politiikat edellyttävät suojelualueiden lisäämistä Suomen nykytilan verrattuna. Toiseksi, kestävän puuntuotannon turvaamiseksi tarvitaan paljon enemmän jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta, ja tehopuuntuotanto on sallittava määrätyillä alueilla.”

Tutkimuksessa havaittiin myös epäjohdonmukaisuutta kansallisten politiikkojen välillä ja jopa yhden politiikan sisällä. ”Esimerkiksi Suomen kansallisessa metsästrategiassa metsien käytölle asetettuja tavoitteita ei kaikkia ollut mahdollista saavuttaa samanaikaisesti”, tutkijatohtori Clemens Blattert sanoo. ”Tämä politiikan sisäinen ristiriita johtui suurelta osin asetetusta suuresta puuntuotantotavoitteesta, joka haittasi erityisesti metsien monimuotoisuustavoitteiden saavuttamista. Biodiversiteettistrategia ja biotalousstrategia olivat sen sijaan johdonmukaisempia ilmoitetuissa tavoitteissaan, sillä näissä politiikoissa keskitytään suppeampaan joukkoon tavoitteita.”

Metsien monikäyttö korostuu politiikoissa

Kaikissa analysoiduissa Suomen politiikka-asiakirjoissa korostettiin metsien monikäyttöä. Jotta sitä voidaan lisätä, tulevaisuudessa politiikoissa on huomioitava laajemmin myös muita kuin puuntuotannon tavoitteita. Toimeenpano vaatii tiedottamista, kannusteita ja tukitoimia metsänomistajille. Politiikkajohdonmukaisuus ja toimeenpanon vaatimukset on tärkeää ottaa huomioon, kun kehitetään uusia politiikkoja tai pannaan täytäntöön EU:n politiikkoja kansallisella tasolla.

Tutkimusta varten tutkijat muotoilivat politiikka-asiakirjat konkreettisiksi tavoitteiksi. Sen jälkeen he selvittivät, mikä on paras metsänhoitotapojen yhdistelmä kunkin politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksessa hyödynnettiin yrityskumppani Silo AI:n kanssa kehitettyä uutta optimointityökalua. Lisäksi tutkijat arvioivat, miten optimaaliset metsänhoitotapojen yhdistelmät vaikuttaisivat metsien rakenteeseen ja metsien tuottamien hyötyjen kehitykseen tulevaisuudessa, kun otetaan huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutukset.

Tutkimus on osa monikansallista MultiForest-konsortiohanketta, jota johtaa Jyväskylän yliopiston Boreal Ecosystems -tutkimusryhmä. Hanke kuuluu ERA-NET ForestValue -rahoitusohjelmaan, johon suomalaisten kumppanien osalta rahoitus tulee Suomen Akatemiasta.