Hakkuiden lisääminen ei edistä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamista

Tuore kirjallisuuskatsaus osoittaa, että hakkuiden lisääminen pienentää metsiin sitoutuvaa hiilen määrää merkittävästi sekä boreaalisella että lauhkealla vyöhykkeellä. Yleinen argumentti on, että hakkuiden lisääminen vähentää metsiin sitoutuvaa hiilen määrää vain lyhyellä aikavälillä. Tämän tutkimuksen perusteella vaikutus säilyy merkittävänä ainakin 100 vuoden ajan.

Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii tulevina vuosikymmeninä jyrkkiä vähennyksiä hiilidioksidipäästöihin. Suurin osa hiilidioksidipäästöistä on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Näitä päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi puun käyttöä lisäämällä.

Puunkäyttö vaikuttaa metsien, puutuotteiden ja fossiilivarantojen hiilivarastoihin. Summaamalla muutokset näissä varastoissa saadaan selville, miten puunkäytön lisääminen vaikuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.

Tuore kirjallisuuskatsaus osoittaa, että hakkuiden lisääminen pienentää metsien hiilivarastoja merkittävästi ainakin 100 vuoden ajan sekä boreaalisella että lauhkealla vyöhykkeellä.

- Hakkuiden lisäyksen aiheuttama metsien hiilivarastojen väheneminen on keskimäärin suurempi kuin puutuotteiden hiilivaraston kasvu ja fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta syntyneet hiilipäästövähennykset, toteaa katsauksen pääkirjoittaja, ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta.

Yleinen argumentti on, että puunkorjuun lisääminen vähentää metsien hiilivarastoja, mutta vain lyhyellä aikavälillä. Tämän tutkimuksen perusteella hiilivarastot vähenevät myös pitkällä aikavälillä.

- Toisin kuin odotimme, hiilivarastojen muutosten lyhyen ja pitkän aikavälin keskiarvoilla ei ollut merkittävää eroa, kertoo, tutkija Jari Niemi Suomen ympäristökeskuksesta, yksi katsauksen kirjoittajista.

Boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen tuloksissa ei ollut eroja

Toinen kiinnostava löytö liittyi maantieteelliseen jakaumaan:

- Boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen tuloksissa ei ollut merkittäviä eroavaisuuksia. Vaikutus on keskimäärin hyvin samanlainen molemmilla alueilla, selittää nuorempi tutkija Fredric Mosley Euroopan metsäinstituutista.

Tutkimuksen perusteella on selvää, että hakkuiden lisääminen vähensi metsien hiilivarastoja verrattuna tilanteeseen, jossa hakkuita ei lisätty.

Hiilivarastoihin voivat osaltaan vaikuttaa esimerkiksi typpilannoitus, puulajien geneettinen parantelu tai metsäpinta-alan kasvu.

- Nämä aiheuttivat kirjallisuuskatsauksen aineistoon selvästi poikkeavat havainnot, selittää Niemi.

- Nämä toki voivat kompensoida lisähakkuiden vaikutusta, mutta hakkuiden lisääminen pienentää silti hiilivarastoa, jatkaa Soimakallio.

Hakkuiden vaikutus on harvoin huomioitu elinkaariarvioinneissa

Hakkuiden vaikutus metsien hiilivarastoihin on jätetty laajalti huomiotta elinkaariarviointitutkimuksissa. Tämä tuottaa harhaanjohtavia tuloksia puun käytön merkityksestä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

- Tuloksiamme hakkuiden vaikutuksesta voi käyttää hyväksi elinkaariarvioinneissa, jos tarkempaa tietoa ei ole saatavilla, selittää katsauksen toinen pääkirjoittaja, vanhempi tutkija Hannes Böttcher, Oeko-instituutista.

- Tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja laajoja kirjallisuushakuja. Kaikkiaan käytiin läpi yli 450 tutkimusta, mutta vain 45 tutkimusta tarjosi käyttökelpoista aineistoa hakkuiden vaikutuksesta, selittää yksi katsauksen kirjoittaja Sara Turunen, joka työskentelee nykyisin asiantuntijana Tapio Oy:llä.

- Ilmastonmuutos oli huomioitu vain hyvin rajallisessa määrässä mukana olleista tapaustutkimuksista. Lisää tietoa tarvitaan siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsien hiilivarastoihin erilaisia metsänhoitotapoja käytettäessä, sanoo Böttcher.

Hakkuiden vaikutuksia pitäisi tutkia lisää erilaisilla ilmasto- ja metsätyypeillä, hakkuumäärillä ja maantieteellisillä alueilla.