Metsäteollisuus

Metsäteollisuuden sivuvirroista pika-apu peltojen eroosion ja fosforikuormituksen torjuntaan

kuidunlevitys
Kuidunlevitys Jokioisten kenttäkokeessa syksyllä 2020. Valkoisilla ruuduilla on nollakuitua. Kuva: Jaakko Heikkinen, Luke.

Metsäteollisuudessa sivuvirtana syntyy vuosittain 420 000 kuiva-ainetonnia kuitulietettä, josta osa voidaan hyödyntää biokiertotaloudessa. Peltomaahan levitettävät, sivuvirroista tuotteistetut maanparannuskuidut vähentävät eroosiota ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista vesistöihin toimien muun ympäristöviisaan peltoviljelyn tukena.

Maanparannuskuitu toimii pellolla mikrobien ravintona, ja kuitua hajottaessaan mikrobit erittävät liima-aineita, jotka yhdessä sienirihmaston kanssa parantavat maamurujen kestävyyttä. Tämä vähentää eroosiota ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista.

- Kuidun avulla ei voida vähentää hajakuormitusta pysyvästi, mutta nopea apu siitä on mahdollista saada. Tutkimusten mukaan kuitukäsittelyn positiiviset vaikutukset näkyivät vielä neljän vuoden jälkeen. Pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdollista saada hitaammin maaperään vaikuttavilla toimenpiteillä, kuten monipuolisella viljelykierrolla, kasvien tarpeenmukaisella lannoituksella sekä pellon hyvällä vesitalouden hoidolla, erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Paperi-, kartonki- ja selluteollisuudessa syntyvän kuitulietteen hyödyntämistä peltoviljelyssä tutkittiin Kuitulietteet maatalouden vesiensuojelukeinona -hankkeessa (2019–2021). Vesiensuojelun tehostamisohjelman rahoittamassa hankkeessa tutkittiin kenttä-, sadesimulaatio ja valuma-aluekokeissa kuitukäsittelyn vaikutuksia muun muassa eroosioon, kokonais- ja liukoisen typen ja fosforin huuhtoumaan.

- Vesiensuojelun lisäksi kuituliete sitoo osan hiilestä peltomaahan pitkäaikaisesti, Uusi-Kämppä sanoo

ravinnekuidun levitys
Maanparannuskuidun levitys onnistuu kuivalannan levityskalustolla. Kompostoitua ravinnekuitua levitettiin Tuusulassa syksyllä 2021. Kuva: Paula Luodeslampi, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry.

Kuitu vähensi valumavesien maa-ainekseen sitoutuneen fosforin pitoisuuksia

Luonnonvarakeskuksen koelohkoille Jokioisille levitettiin syksyllä 2015 nollakuitua, kompostoitua sekä kalkkistabiloitua ravinnekuitua. Lohkoilta otettiin vuosittain 0,4 metriä syviä maamonoliitteja, joita sadetettiin laboratoriossa. Maakerroksen läpi valunut vesi kerättiin ravinnemäärityksiin. Kuitukäsittelyt vähintään puolittivat maa-aineksen ja siihen sitoutuneen fosforin pitoisuudet valumavesissä ensimmäisinä kahtena vuotena käsittelemättömiin maihin verrattuna. Vielä neljän vuoden jälkeen levityksestä pitoisuudet olivat neljänneksen pienemmät kuin käsittelemättömissä verrokeissa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Kuitukäsittelyt uusittiin syksyllä 2020. Keväällä 2021 kuitu vähensi maa-aines- ja fosforipitoisuuksia samalla tavoin kuin ensimmäisen käsittelynkin jälkeen. Liukoiseen fosforiin kuidulla ei ollut vaikutusta. Nitraattitypen ja liukoisen orgaanisen hiilen pitoisuudet kasvoivat hieman aluksi, mutta ne tasaantuivat aikaa myöden.

Kuitujen vaikutuksia tutkittiin myös Uudellamaalla Tuusulanjärven osavaluma-alueilla. Noin puolet Noormarkinojan valuma-alueen pelloista käsiteltiin kuidulla syksyllä 2020 ja 2021, viereisen Flinkinojan valuma-alueen toimiessa käsittelemättömänä verrannealueena. Syksyllä 2021 levityksen jälkeen kuitu vähensi maa-aineksen kuormitusta 49 prosenttia ja siihen sitoutuneen fosforin kuormitusta 40 prosenttia verrattuna edelliseen syksyyn. Vertailualue Flinkinojan valuma-alueella kuormitus vähentyi samalla ajanjaksolla 10 prosenttia. Syksyyn 2019 verrattuna kuormituksen vähenemä oli pienempää.

- Valuma-alueella maa-aineksen ja kokonaisfosforin vähenemät olivat samansuuntaisia kuin sadesimulaatiokokeessa’, vesistöasiantuntija Paula Luodeslampi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä toteaa.

Seuranta jatkuu Jokioisten koekentällä sekä Noormarkinojan ja Flinkiojan valuma-alueilla ainakin vuoden 2022 ajan osana Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa Rakennekuitu-hanketta, jossa seurataan myös rakennekalkin vaikutuksia peltovalumavesien laatuun.