Hiili-Vespassa tutkitaan vesienpalautuksen vaikutuksia talousmetsän hiilensidontaan

Metsäojitusten vaikutuksesta kuivahtaneiden suojelusoiden elinympäristön tilaa parannetaan palauttamalla sinne vesiä alueen ulkopuolelta. Hiili-Vespa-hankkeessa tutkitaan, mitä vaikutuksia vesienpalautuksesta on suojelualueeseen rajoittuvaan talousmetsään ja mikä on palautuksen merkitys alueen hiilensidonnan kannalta. Hanke toteutetaan viidellä pilottikohteella, joilla seurataan pohjaveden korkeutta, hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä sekä puuston kasvua. Seurannalla saadaan tietoa siitä, miten vedenpalautus vaikuttaa suojelualueen välittömässä läheisyydessä olevan talousmetsän pohjaveden pinnankorkeuden kehittymiseen ja mitkä ovat sen vaikutukset talousmetsän puustoon, kasvillisuuteen ja hiilensidontaan. Tieto on tärkeä muun muassa neuvoteltaessa maanomistajan kanssa vesienjohtamismahdollisuuksista.

Vesienpalautus on yleistynyt viime vuosina

Vesienpalautus suojelusoille on viimeisen viiden vuoden aikana yleistynyt toimintamuoto. Vesienpalautus parantaa suon kuivahtaneen osan vesitaloutta ja johtaa suokasvillisuuden ja turpeen kasvun vähittäiseen elpymiseen alueella. Tämä lisää hiilensidontaa. Vesienpalautus toteutetaan siten, että suojelualueen rajojen ulkopuolelta kaivetaan johdeoja tai -ojia veden luontaisia virtausreittejä matkien suojelualueen puolelle ja annetaan veden virrata suojelualueen sisälle. Helmi-elinympäristöohjelmaan 2021-2030 on kirjattu tavoitteeksi palauttaa vesiä kuivahtaneille suojelusoille 400 kohteella. Vesiä voidaan myös palauttaa jouto- ja kitumaille, jotka eivät ole varsinaisia suojelualueita.

Vesienpalautus onnistuu parhaiten aapasoilla. Aapasuon kovera pinnanmuoto mahdollistaa vesien johtamisen suon reunaosista keskustan suuntaan. Tämä mahdollistaa johdeojan suuntaamisen suojelusuon alueelle siten, että johdeojan pituus ei ole kohtuuttoman pitkä. Samoin vettymishaitat suojelusuon ulkopuolella ovat todennäköisesti vähäiset. Aapasuovyöhyke sijoittuu maantieteellisesti Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin alueelle. Eniten vesienpalautukseen soveltuvia kohteita on Pohjois-Pohjanmaalla.

Maanomistajalle tärkeää tietoa

Vesienpalautuksen huolellisella suunnittelulla estetään tai minimoidaan vettymishaitat suojelusuon viereiselle talousmetsälle. Maanomistajat ovat kiinnostuneita, miten heidän maidensa rajojen läheisyydessä vesiä ohjaillaan. Myös hiilensidontaan liittyvät kysymykset nousevat keskusteluissa esille. Siksi on tärkeää tunnistaa vesienpalautuksen vaikutukset suojelualueen ulkopuolella. Maanomistajan kannalta on merkitystä, aiheuttaako toimenpide vettymishaittaa hänen maallaan ja mikä on haitan merkitys puuston kasvun kannalta. Tärkeää on myös tietää, kuinka laajalle mahdollinen vettymishaitta voi ulottua. Maanomistajien innostumisella vesienpalautushankkeisiin, on tärkeä merkitys toimenpiteiden onnistumisessa ja siten vesienpalautuksiin liittyvän positiivisen ilmastovaikutuksen kannalta.

– On tärkeätä, että suunnittelemme huolella vesien palauttamisen, mutta on tärkeätä myös tunnistaa mahdollisten haittojen suuruus ja toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden elpymisen ja hiilensidonnan kannalta, toteaa hankkeen projektipäällikkö Samuli Joensuu Tapiosta.

Vesienpalautuksen vaikutuksia seurataan viidellä kohteella

Vesienpalautuksen vaikutuksia seurataan hankkeessa vähintään viidellä testialueella, joille asennetaan pohjaveden korkeutta jatkuvasti mittaavat anturit. Näiden lisäksi koealueilla tehdään puustomittauksia ja otetaan lusto-, neulas- ja lehtinäytteitä. Alueista kaksi tulee olemaan ns. intensiivialueita, joilla mitataan edellä mainittujen lisäksi turpeen kasvihuonekaasujen hiilidioksidin ja metaanin päästöjä. Seuranta aloitetaan tänä vuonna ja vedenpalautus toteutetaan 2023. Seurantaa jatketaan vuoden 2024 loppuun. Seurannan avulla voidaan tunnistaa alueet, joilla vedenpinta nousee kriittiselle tasolle metsän kasvatuksen kannalta.

Hanketta toteuttavat yhteistyössä Tapio, Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus.

Hiili-Vespa-hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämä maankäyttösektorin Hiilestä kiinni – ilmastotoimenpidekokonaisuus. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.