Jättiläisproomuun mahtuu tukkeja yli kymmenen puutavara-​auton verran – kovan työn hoitaa kuitenkin pikkuinen Pusku-​alus

Puutavaralle riittää nyt kysyntää saarissa asti. Koneurakointi S. Kuittinen liikuttelee tukkeja vesiteitse Scanian laivamoottoreiden voimin.

Pielisen peilityyntä horisonttia vasten erottuu melkoinen puumäki. Kyseessä on Koneurakointi S. Kuittisen proomu, jonka tukkikuorma kohoaa keskikokoisen kartanon harjan korkeuksiin.

Ponssen Buffalolla on kärrätty siihen Kutkut-saaresta lähes 700 mottia puuta. Vähän enemmänkin kyytiin mahtuisi, mutta ranta on liian matala, jotta voitaisiin ottaa keula täyteen. Kyydissä on joka tapauksessa puuta yli kymmenen puutavara-auton kuorman verran.

Justus-Proomun komentosillalla Markus Korhonen kuittaa lastauksen valmiiksi ja alus lähtee äänettömästi liikkeelle.

Proomun moottori ei pärise, sillä sitä ei aluksessa ole. Työn hoitaa Justuksen takana oleva pienempi Pusku-alus. Se muistuttaa lasten piirrettyjen Elias-venettä, norjalaista sympaattista pelastusalusta, joka kuitenkin pystyy melkoisiin suorituksiin.

Puskun konehuoneesta kuuluu Scanian rivikoneen tasainen taonta, jonka voimin jätti-Justus mäntyineen ja kaarnoineen lipuu liikkeelle.

– Puskussa on ollut Scanian moottori neljä tai viisi vuotta. Se on toiminut hyvin. Viime keväänä meille tuli niitä kaksi lisää, toimitusjohtaja Simo Kuittinen toteaa.

Puusta on tällä hetkellä kysyntää, etenkin sellusta, mutta metsänomistajat eivät ole kovin innokkaita myymään. Moni odottelee hintojen nousua.

Pohjois-Karjalassa operoiva Kuittinen näkee kuitenkin saarikuljetuksissa potentiaalia.

– Kysyntää on enemmän kuin pystymme tarjoamaan. Olemme panostaneet muutaman viime vuoden aikana laivastoomme jopa miljoona euroa.

Kuittinen osti eräältä uraansa lopettavalta yrittäjältä kalustoa: ison ja pienen hinaajan.

Nurmeslaisen yrittäjän liikevaisto on osunut useaan kertaan kohdilleen. Kuittisen vuonna 1974 perustama yritys on kasvanut isän ja pojan firmasta noin sata henkeä työllistäväksi vakaaksi toimijaksi. Kuittinen valittiin viime vuonna Koneyrittäjät ry:n kunniajäseneksi.

Kalustoa on metsäkoneista puutavara-autoihin eli puu pystytään hoitamaan kannolta tehtaalle omin voimin. Siitä tulee Koneurakointi S. Kuittisen liikevaihdon suurin osuus.

Vaikka kyllä vesiteitsekin puuta liikkuu: S. Kuittisen laivasto kuljettaa saarista puuta keskimäärin yli 100 000 kuutiota vuodessa, enemmän kuin kukaan muu Suomen sisävesillä.

Suurin osa yrityksen puusta liikkuu Scanian moottoreilla – niin vesillä kuin maalla.

– Pidän itseäni Scania-miehenä, Kuittinen hymähtää.

Yrittäjän perusremontti

Koneurakointi S. Kuittisen päämaja on Nurmeksessa, jossa huoltohallin takapihalta avautuu yksi Suomen teollisuusalueiden komeimpia maisemia. Takana siintää Lautiainen-järvi.

Näkymää katsellessa Timo Karjalainen pääsee hieman tunnelmaan, sillä hän remontoi seuraavaa alusta vesikuntoon. Yrittäjä-aluksesta uusitaan kaikki muu paitsi 1950-luvulta oleva runko.

Karjalainen on työskennellyt 20 vuotta metsäkoneasentajana, joten laivanrakennus on hänelle uutta. Mutta onneksi Karjalainen muistuttaa Huutokauppakeisari-ohjelman Markku Saukkoa. Molemmat osaavat korjata lähes kaiken, mitä käsillä yleensä pystyy korjaamaan.

– Scanian moottori oli helppo asentaa paikoilleen, kunhan saatiin akseli, moottori ja merikytkin linjaan. Tässä on yhdeksän litran kone ja viisi sylinteriä, Karjalainen luettelee.

Asentajan mielestä on hyvä, että yrityksen puutavara-autot ja laivamoottorit ovat samaa merkkiä.

– Niihin sopii jonkin verran samoja varaosia, kuten suodattimia.

Entistä taloudellisempi

Toisen uuden moottorin Karjalainen sai paikoilleen tämän kevään saarikuljetuksiin.

– Uudet moottorit ovat selvästi taloudellisempia kuin aiemmat mallit. Tietysti paljon riippuu myös kuljettajasta. Vedessä koko matka on ylämäkeä: ei pääse rullaamaan. Kuljettajan on löydettävä oikea vääntöalue, Kuittinen sanoo.

Keväällä yritykseen tuli myös neljä uutta puukuljetusautoa, rivistö tridem-Scanioita.

– Autot valittiin sen perusteella, ettei kuljettajien tarvitse tuskailla niiden kanssa. Että heillä olisi hyvä työväline, työnjohtaja Janne Tervo kertoo.

Henkilökuntaa Kuittisille palkattaisiin mielellään lisääkin: niin huoltohallille kuin ajamaan.

Saarikuljetuksissa on oma vakiintunut porukkansa. Kaikki eivät halua lähteä sinne ollenkaan, toiset menevät mielellään.

Kuittinen kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Toimitusjohtaja pyrkii joka vuosi olemaan itsekin hetken saaripuukorjuussa. Hän nauttii järvien rauhasta ja saattaa työpäivän päätteeksi laittaa proomun saunan päälle ja pulahtaa Pielisen aaltoihin.