Metsänhoitotöitä on tehty poikkeuksellisen vähän tänä vuonna

Suomen metsäkeskus myöntää kemera-tukea metsänhoitotöihin sekä määräaikaiseen suojeluun ja luonnonhoitoon. Nuoren metsän hoitotöitä oli elokuun puoliväliin mennessä tehty kemera-tuella noin 41 000 hehtaarin alalla koko maassa. Se on neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Taimikon varhaishoitoa on tehty noin viidenneksen ja pienpuun keruuta 15 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Ympäristötuen ja luonnonhoidon varojen käyttö on kasvanut noin 11 prosenttia edellisvuodesta.

Eniten nuorten metsien hoito on vähentynyt Pohjois-Karjalassa viime vuoteen verrattuna. Pohjois-Karjalassa nuorten metsien hoitoa on tehty 40 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Kanta-Hämeessä, Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa töiden määrä on jäljessä kolmanneksen viime vuodesta. Varsinais-Suomessa nuoria metsiä on hoidettu lähes viime vuoden tahdissa.

– Puuntuotannon kemera-varoja on käytettävissä tälle vuodelle noin 57 miljoonaa euroa. Nuoria metsiä olisi mahdollista hoitaa tuella noin 164 000 hehtaaria. Jo viime vuonna kemera-tukien mahdollistamista metsänhoitomääristä jäätiin runsaasti ja tänä vuonna vielä enemmän. Tukea jäänee tänä vuonna käyttämättä noin 20 miljoonaa euroa, sanoo hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta.

Metsäteitä oli rakennettu ja perusparannettu elokuun puoliväliin mennessä 43 kilometriä, kun viime vuonna samaan aikaan valmista tietä oli 147 kilometriä. Suometsien hoitotyöt ovat puolestaan vähentyneet 5 300 hehtaarista 3 300 hehtaariin. Terveyslannoitusta on tehty noin 4 800 hehtaarilla, eli suunnilleen saman verran kuin viime vuonna.

Metsänhoito tukee metsän kasvua ja terveyttä

Kun metsänhoitotyöt jäävät rästiin nuorissa metsissä, vaikuttaa se metsänomistajien tuloihin ja myös metsien terveyteen. Oikeaan aikaan tehty taimikonhoito lisää metsänomistajien puunmyyntituloja jopa yli kolmanneksella. Jos taimikonhoito laiminlyödään, metsänomistajille arvokkaimman tukkipuun osuus jää selvästi alhaisemmaksi metsän kiertoajan aikana.

Taimikonhoito vahvistaa puustoa ja juuristoa kestämään paremmin voimakkaan tuulen, runsaan lumen ja sienitautien aiheuttamia rasituksia. Taimikkoon kannattaa jättää myös lehtipuustoa ja suosia sekapuustoisuutta. Näin voi lisätä luonnon monimuotoisuutta, metsän virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä metsän kestävyyttä ilmastonmuutoksen tuomia ääri-ilmiöitä vastaan. Taimikonhoidolla voidaan pitkän ajan kuluessa lisätä myös metsien hiilinieluja.

Ympäristötuen käyttö on edelleen kasvussa

Elokuun puoliväliin mennessä luonnonhoitovaroja oli maksettu noin 5 miljoonaa euroa, mikä on 11 prosenttia viime vuoden vastaavaa ajankohtaa enemmän. Erityisesti kasvussa on luonnonhoitohankkeiden varojen käyttö. Luonnonhoitohankkeiden toteutukseen suunnattua tukea on maksettu noin 0,5 miljoonaa euroa, eli yli kaksinkertainen määrä edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Yleisimpiä luonnonhoitohankkeita ovat vesienhoitohankkeet sekä monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoitotyöt. Vesienhoitohankkeissa perustetaan esimerkiksi kosteikkoja, pintavaluntakenttiä ja rakennetaan laskeutusaltaita.

Ympäristötukia on maksettu metsänomistajille elokuun puoliväliin mennessä noin 4,5 miljoonaa euroa, mikä on noin 5 prosenttia edellisen vuoden vastaavaa ajankohtaa enemmän. Ympäristötukisopimuksella metsänomistaja sitoutuu jättämään arvokkaan luontoympäristön hakkuiden ja metsänhoitotöiden ulkopuolelle 10 vuodeksi ja saa korvauksen siitä. Yleisimpiä rahoitettuja ympäristötukikohteita ovat olleet vanhat ja runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienveden välittömät lähiympäristöt ja korvet. Sopimuksia on laadittu yhteensä noin 2000 hehtaarin alalle.