Kommentti: Stora Enson uusi yrittäjämalli herättää kysymyksiä

Stora Enso tiedotti maaliskuun alussa uudesta konseptista, joka tarjoaa avaimet käteen-tyyppisen mallin oman puunkorjuuyrityksen perustamiseen. Harvesting Partner-konseptissa urakoitsijalle luvataan nelivuotinen sopimus ja vuokrakoneet työn tekemiseen. Pakettiin kuuluvat myös esimerkiksi kirjanpito- ja henkilöstöpalvelut sekä koulutus. Eli helppo väylä metsäkoneyrittäjäksi, ilman suuria investointeja? Mahtava idea, vai paluu torpparimalliin?

Uutinen herätti tuoreeltaan runsaasti keskustelua ja kysymyksiä, joihin tartuimme. Koneiden hinnat ovat inflaation myötä nousseet entisestään, eikä rahoituksen saaminenkaan välttämättä ole läpihuutojuttu. Tämän myös Stora Enso mainitsee yhdeksi mallin eduista. – Konseptissa merkittävin hyöty on, että uuden yrittäjän ei tarvitse tehdä isoja koneinvestointeja, vaan voi keskittyä ydinliiketoimintaansa, eli puunkorjuuseen, operaatiojohtaja Lauri Kuusisto Stora Enson puunhankinnasta kertoo.

Tiedustelimme Koneyrittäjien varatoimitusjohtajalta, metsäsektorista vastaavalta Simo Jaakkolalta hänen mietteitään mallista. – Stora Enso on iso puunhankkija, ja laajentaessaan uudelle alueelle heillä lienee tarvetta löytää uusia resursseja puun korjuuseen. Konseptilla kai halutaan madaltaa kynnystä, jotta uusien nuorten ammattitaitoisten kuljettajien olisi helpompaa ryhtyä yrittäjiksi. Ensimmäiseksi tulee kuitenkin mieleen kysymys, miksi?

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Ei Suomessa pitäisi olla erityistä tarvetta lisätä puunkorjuuyrittäjien määrää. Suomessa on satoja tai jopa yli tuhat varteenotettavaa puunkorjuu-urakoitsijaa, ja hyvin toimivia urakointikonsepteja jo olemassa. Yrittäjistä ei ole pulaa, mutta sen sijaan houkuttelevista liiketoimintamahdollisuuksista ja edellytyksistä puunkorjuualalla saattaa ollakin. Jos edellytykset kannattavalle liiketoiminnalle ovat otolliset, jo markkinoilla olevista yrittäjistä löytyy kyllä laajennushaluisia. Tai jos ei löydy, niin resurssien tarvitsijan, eli asiakkaan on silloin syytä katsoa peiliin, Jaakkola huomauttaa.

- Eikö Stora Enso ole asiakkaana riittävän houkutteleva koneyrittäjille. Eikö se pysty tarjoamaan nykyisille sopimusyrittäjilleen taikka uusille, perinteisellä tavalla markkinoilla toimiville urakoitsijoille riittävän hyviä urakoinnin edellytyksiä, jotta koneyritykset satsaisivat lisääntyvään kalusto- ja kuljettajatarpeeseen, Jaakkola ihmettelee.

Aitoa yrittäjyyttä vai torppariuden uusi aika?

Metsätrans-lehden sosiaalisen median kanavissa moni huomautti, että verottaja voisi hyvin tulkita tämänlaisen Harvesting Partner-tyyppisen yrittäjyyden myös työsuhteen kiertämiseksi, jos työnantajia on vain yksi eikä edes kalusto ole omaa. Tiedustelimme asiaa Stora Ensolta, ja sieltä todettiin, että yhtiö ei tule rajoittamaan työskentelyä pelkästään Stora Ensolle. – Tuemme partnerina aloittavan yrityksen toimintaa verkostollamme, johon kuuluvat mm. konevalmistaja, vakuutusyhtiö, polttoaineentoimittaja jne. Vastaava malli Stora Ensolla on käytössä jo Ruotsin puunhankinnassa, Lauri Kuusisto selvensi.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten se toteutuu käytännössä, jos koko yrityksen toiminta on rakentunut Stora Enson verkoston varaan, ja puita haluttaisiin hakata myös muille yhtiöille. Tai kääntäen, kuinka innokkaasti muut yhtiöt olisivat tekemässä sopimusta mallin mukaisen Stora Enson kumppanin kanssa. – Sopimukseen liittyy laajat raportointivelvollisuudet Stora Enson suuntaan, Jaakkolakin huomauttaa.

Kun raportoinnin myötä Stora Enso tietää hyvin tarkasti toiminnan kannattavuuden, tämän voisi joku epäillä näkyvän myös tulevissa taksaneuvotteluissa.

Toinen kysymys, jota moni lukijamme pohti, liittyi koneiden vuokraamiseen. Keneltä ne vuokrataan ja kuinka paljon yrittäjällä on sanavaltaa siihen, minkälaisella kamppeella hän kumppaniksi lähtee.

Lauri Kuusiston mukaan koneiden omistajana tulee olemaan rahoitusyhtiö, eli uusi yrittäjä hyötyy Stora Enson rahoitussopimuksesta. Tätä voi kutsua myös leasingiksi. Sen sijaan Harvesting Partner-konseptin kumppaneita ei vielä ole julkistettu, joten arvailut konemerkkien kirjosta jatkuu.

Ei ratkaise kuljettajapulaa

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Stora Enson tiedotteen lopussa mainittiin, että heille on tärkeää saada alalle lisää laadukkaita korjuuyrityksiä ja kuljettajia. Uusia yrittäjiä malli saattaa tuodakin, mutta kuljettajapulaan vaikutuksen voisi kuvitella olevan etenkin alkuun päinvastainen. Mistäs muualta uudet yrittäjät ponnistavat, jollei nykyisten kuljettajien joukosta. Mitenköhän tyytyväisiä nykyisin Stora Ensolle urakoivat ovat, jos heidän parhaat kuskinsa hyppäävät yrittäjiksi ja tulevat kilpailemaan samasta leivästä?

Tämän huolen myös Simo Jaakkola allekirjoittaa.

Jos ongelmana on tekijöiden, eli kuljettajien vähäinen määrä puunkorjuumäärien kasvaessa, niin tällainen malli, joka tarvitsee kokeneita tekijöitä, ei lisää koneenkuljettajaresursseja. Tämä malli ei siis toimi lääkkeenä työvoimapulaan, se vain siirtää resursseja paikasta toiseen, työntekijästä ”yrittäjäksi”

Houkuttelemalla työsuhteisia koneenkuljettajia käytännössä Stora Enson franchising-yrittäjiksi, Stora Enso samalla kannustaa ja auttaa yrittäjiä ryhtymään entisen työnantajansa kilpailijaksi. Tämäkin arveluttaa. Toimiiko Stora Enso tällöin lojaalisti nykyisiä sopimusurakoitsijoita kohtaan?

Toisaalta myös työntekijöillä on lojaliteettivelvoite nykyistä työnantajaansa kohtaan. Stora Enson tarjoukseen tarttuminen nykyisen työsuhteen aikana on arveluttavaa. Jos aikoo ryhtyä yrittäjäksi samalle alalle ja ainakin potentiaaliseksi kilpailevaksi työnantajaksi, pitäisi ensin irtisanoutua. Tietenkin jos joku haluaa yrittäjäksi, niin markkina on avoin eikä yrittäjyyttä vastaan sinänsä ole mitään.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Voidaan myös kysyä, miksi työsuhteisen työntekijän kannattaisi ryhtyä Harvesting partneriksi. – Missä ovat kannusteet ottaa kontolleen konehankinnan leasing-riskit ja työnantajan velvoitteet toimiakseen käytännössä Stora Enson kattamassa pöydässä torpparina? Riskittömämmin hyvä tekijä tekee itselleen kelpo tilin sopimalla työnantajansa kanssa vaikkapa urakkapalkasta, Jaakkolakin huomauttaa.

Mikäli tarpeena on kehittää yrittäjyyttä puunkorjuussa, tulisi Jaakkolan mukaan fokuksen olla kannattavuuden edellytysten parantamisessa. – Leimikkokeskittymät, hyvät varannot, vähemmän kausivaihtelua, ennakkoraivaukset, sopivan järeät leimikot, leimikkojen hyvä suunnittelu, avustavat digitaaliset järjestelmät, vähemmän puutavaralajeja ja niin edelleen.

Nämä kaikki olisivat toimivia keinoja, mutta sen sijaan ratkaisuksi lanseerataan lähes kaikkia hämmentävä ”torpparimalli”. – Ennakkoluulotonta asennetta on toki hyvä pitää yllä. Tällekään mallille ei ole heti sanottu ei, mutta mitä enemmän aihetta miettii, sitä kielteisemmältä tällaisen mallin tuominen Suomen olosuhteisiin tuntuu, Jaakkola päättää.

Entä kuinka käy silloin, kun puun tarve vähenee tai hakattavia leimikoita ei riitä kaikille? Voisi kuvitella, että Stora Ensolla olisi tällöin enemmän intressejä toimia heidän synnyttämän Harvesting partner-yrityksen, kuin perinteisen koneyrityksen puolesta.

Jäämme seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla, ensimmäisen kumppaniyrityksen olisi määrä aloittaa toimintansa vielä tämän vuoden aikana Länsi-Suomen alueella ja myöhemmin myös muualla Suomessa.