Nordic Traction Groupin ketjut valmistuvat Loimaalla

Nordic Tractionin sateenvarjon alle kuuluvat Clarkin telat, ja Nordchain, Ofa sekä GripX-ketjut. Telojen valmistus on keskittynyt Skotlantiin, mutta kaikki ketjut valmistetaan pitkän historian omaavalla Loimaan ketjutehtaalla.

Yritys työllistää noin 100 henkilöä, ja sen liikevaihto viime vuonna oli 22 miljoonaa euroa. – Venäjän hyökkäyssota nakersi liikevaihdosta muutaman miljoonan. Sieltä tuli 20 prosenttia telapuolen liikevaihdosta. Sodan alkaessahan Venäjä oli maailman suurin uusien metsäkoneiden markkina, Jarmo Mäkelä Nordic Traction Groupilta kertoo.

Tuotteita myydään globaalisti yli 30 maahan, ja niiden valmistuksessa käytetään noin 6000 tonnia terästä vuosittain, teloihin tästä menee noin kaksi kolmannesta ja ketjuihin loput. Raaka-aineen saannin suhteen yritys on selvinnyt koronan ja sodan vaikutuksista melko vähällä. – Vaikka käyttämämme määrä kuulostaa suurelta, niin suurella valssaamolla vieraillessamme saimme kuulla Loimaan kettinkitehtaan tarvitseman vuosimäärän valmistuvan kahdessa työvuorossa, Mäkelä jatkaa.

Loimaan tehtaan historia ulottuu vuoteen 1886, jolloin siellä alettiin tehdä nauloja. Ketjujen valmistus käynnistyi 1903 ja telojen valmistus Skotlannin Dumfriesissä 1988. Ruotsalainen Gunnebo hankki Ofa Oy:n ja Loimaan tehtaan 1997, jolloin kaikki ketjunvalmistus keskitettiin sinne ja Clark Tracksin hankinta täydensi tuoteperheen 2007. Sittemmin yrityksen omistus on kiertänyt kolmella eri pääomasijoittajalla, joista nykyinen Ab Max Sievert on hallinnoinut yhtiötä vuodesta 2019.

Skotlannissa on kapasiteettia valmistaa noin 4000 telaparia vuodessa, ja siellä työskentelee 30 henkilöä. Tänä vuonna kapasiteetista käytetään noin puolet, joten kasvupotentiaalia on. Loimaalla on vuodesta 1930 laskien valmistettu yli miljoonaa paria ketjua, ja Nordic Traction onkin markkinajohtaja metsäketjuissa. Niiden valmistuksen parissa työntekijöitä on 50.

Telojen osuus yhtiön liikevaihdosta on kasvanut selkeästi vuodesta 2007 alkaen. – Tässä taustalla on useampi tekijä. Ensinnäkin kahdeksanpyöräisten metsäkoneiden osuus on lisääntynyt voimakkaasti, ja lisäksi tuotantolaitokset vaativat puuta ympäri vuoden. Kun varastojakaan ei juuri ole, niin koneita ei ole enää varaa seisottaa kesäisin, Mäkelä selventää.