Luonnonvarakeskuksen tutkimus osoittaa uhanalaisen lajiston runsastuneen UPM:n avohakkuualoilla

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan uudistushakkuualat voivat toimia lahopuusta riippuvaisen uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajiston elinympäristöinä, ja lajien esiintymistä voidaan parantaa luonnonhoidolla. UPM:n omien metsien uudistushakkuualoilla järeä lahopuu on lisääntynyt selkeästi viime vuosikymmeninä, mikä turvaa metsälajien monimuotoisuutta. Tutkituilla, vuosina 2012–2018 uudistetuilla aloilla järeän lahopuun keskitilavuus oli jo 13 m³/ha, ja sillä on ollut positiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

- UPM:n uudistusaloilta löydettiin runsaasti kääpä- ja lahopuukovakuoriaislajistoa. Uusimman Suomen lajiston uhanlaisuusarvioinnin punaisen listan lajeja tavattiin yhteensä 18 lajia, joista tehtiin yhteensä 65 havaintoa. Tulosta vodaan pitää rohkaisevana. Uudemmilla, vuosina 2012–2018 toteutetuilla uudistushakkuukohteilla sekä kokonaislajimäärä että punaisen listan lajimäärä olivat merkitsevästi korkeammat kuin vanhemmilla hakkuilla, ja ne riippuivat voimakkaasti järeän lahopuun määrästä, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Siitonen.

- Punaisen listan lajeille erityisen tärkeiksi kasvualustoiksi osoittautuivat hakkuun yhteydessä tai hakkuun jälkeen kuolleet säästöpuuhaavat sekä hakkuussa säästetyt, ennen hakkuuta pystyyn kuolleet ja sittemmin kaatuneet kuuset, Siitonen jatkaa.

Uusimman uhanalaisuuden arvioinnin mukaan tärkeimpiä metsälajien uhanalaisuuden syitä ovat vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen sekä lahopuun väheneminen. Hakkuissa jätettävien säästöpuiden avulla tavoitellaankin positiivisia vaikutuksia lajistoon. Niiden tarkoitus on turvata pitkällä aikavälillä sekä järeän vanhan puuston että järeän lahopuuston muodostuminen ja jatkuvuus nuorissa ja harvennusikäisissä metsissä, joista nämä tärkeät rakennepiirteet muuten puuttuvat.

- Lajistokartoitus osoittaa, että hakkuissa tekemillämme luonnonhoitotoimilla – tässä tapauksessa lahopuun säästämisellä ja säästöpuiden jättämisellä – on todennettavasti myönteisiä vaikutuksia metsien monimuotoisuuteen. Olemme onnistuneesti parantaneet harvinaisen ja uhanalaisen lajiston elinmahdollisuuksia, iloitsee UPM Metsän ympäristöasiantuntija Miika Laihonen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin hakkuussa jätetyn elävän ja kuolleen säästöpuuston määrä, laatu sekä hakkuusta kulunut aika vaikuttavat uudistusalalla esiintyvän kääpä- ja kovakuoriaislajiston monimuotoisuuteen. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen uudistusaloilla. Tutkimus toteutettiin UPM:n omistamissa metsissä Uudenmaan pohjoisosan ja Kanta-Hämeen alueella. Hankkeen maastotyöt toteutettiin vuosina 2021–2022.

Keskeisenä tavoitteena oli verrata kolmella eri ajanjaksolla toteutettuja hakkuita, sillä näillä eri ajanjaksoilla säästöpuusuositukset ja -ohjeet ovat vaihdelleet. Vertailussa olleet ajanjaksot olivat vuodet 2000–2006, 2007–2011 ja 2012–2018. Metsäsertifiointi, UPM:n monimuotoisuusohjelma ja jatkuvasti kehittyvät ohjeet sekä käytänteet ovat jo vaikuttaneet positiivisesti metsäluonnon tilaan.