Kirjanpainajatuhoja voidaan hillitä varhaisen havaitsemisen avulla – uudet kaukokartoitusmenetelmät mahdollistavat seurannan

Riittävän varhaisella havaitsemisella ja riskienhallinnalla voidaan hillitä kirjanpainajan aiheuttamia puustotuhoja. Taloudellisten tappioiden minimoimiseksi tarvitaan nopeaa reagointia. Kaukokartoitus mahdollistaa uudet menetelmät tuhojen havaitsemiseen jo joukkoesiintymän käynnistyessä. Kirjanpainajan torjuntaan ja kuusikoiden terveyden edistämiseen tarvitaan koulutusta ja metsäalan yhteistyötä.

Riittävän varhaisella havaitsemisella ja riskienhallinnalla voidaan hillitä kirjanpainajan aiheuttamia puustotuhoja. Syntyvät puustotuhot ovat lievempiä, mikäli alkava hyönteisten joukkoesiintymä pystytään tukahduttamaan varhaisessa vaiheessa, kertoo Itä-Suomen yliopiston maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Sprucerisk-hankkeessa tekemä seurantatutkimus.

Luonnonvarakeskuksen tekemien taloudellisten vaikutuslaskelmien mukaan myös taloudelliset menetykset olivat sitä pienempiä, mitä varhaisemmin metsänomistaja pystyi havaitsemaan alkavan hyönteistuhon ja reagoimaan siihen.

- Metsänomistajan kannattaa tuntea metsänsä, jotta huomaa alkavan puustotuhon ajoissa. Tällöin pystyy tekemään mahdolliset hakkuut ja muut toimenpiteet hyvissä ajoin, jolloin tuho ei pääse leviämään ja taloudellisetkin tappiot ovat pienemmät, sanoo projektitutkija Johanna Tuviala Itä-Suomen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopiston tuottaman kirjanpainajatuhon riskimallin avulla voidaan tulevaisuudessa ennustaa, missä päin Suomea on suurin riski kirjanpainajan aiheuttamille laajoille puustotuhoille. Ensin testikäyttöön tuleva malli perustuu avoimiin paikkatietoaineistoihin ja hankkeessa kerättyyn maastodataan.

Kirjanpainajan aiheuttamat tuhot varttuneissa kuusikoissa ovat runsastuneet kuivien ja lämpimien kesien, pidentyneen kasvukauden sekä myrskytuhojen seurauksena. Ilmastonmuutoksen edetessä kirjanpainajan aiheuttamien puustotuhojen odotetaan lisääntyvän. Sprucerisk-hankkeessa on kehitetty menetelmiä ja käytäntöjä, joilla parannetaan kuusimetsien kestävyyttä erilaisia tuhonaiheuttajia vastaan muuttuvassa ilmastossa.

Kaukokartoitus mahdollistaa uudet menetelmät kirjanpainajatuhojen havaitsemiseen

Tarkka tieto kirjanpainajan leviämisestä on edellytys viisaalle päätöksenteolle metsänhoitotoimenpiteitä suunniteltaessa. Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus on kehittänyt tekoälymenetelmän, joka etsii dronekuvilta yksittäiset kuusipuut, ja luokittelee ne terveisiin, heikentyneisiin ja kuolleisiin. Dronekuvien yhdistäminen tekoälyyn mahdollistaa laajoillekin alueille skaalautuvan, päästöttömän dronepohjaisen metsän terveyden seurannan.

Ilmaiset Sentinel-2 satelliittikuvat soveltuvat hyvin tuhojen tunnistukseen silloin, kun tuhoja on metsässä jo runsaasti. Niiltä ei pystytä tunnistamaan kirjanpainajatuhon alkuvaihetta, jossa kuolleet ja sairaat puut esiintyvät hajallaan yksittäisinä puina metsän alueella. Sekä satelliitti- että dronekuvauksella on siis omat tehtävänsä kirjanpainajatuhojen seurannassa.

Kirjanpainajan torjuntaan tarvitaan metsäalan yhteistyötä

Puuston terveyden ylläpito sekä puihin kohdistuviin tuhoriskeihin varautuminen ovat entistä kiinteämmin osa metsätaloutta ja metsien hoitoa. Lisää tietoisuutta aiheesta tarvitaan. Osana hanketta Suomen metsäkeskus järjesti maastokoulutuksia, joissa metsäalan toimijoita koulutettiin puustotuhojen tunnistamiseen ja torjuntaan. Lisäksi Tapion järjestämässä työpajassa pohjustettiin kirjanpainajatuhoihin liittyvää toimintamallia. Työpajassa nousi esiin eritoten kuntametsien moninaisten tavoitteiden yhteensovittamisen vaikeus tuhon sattuessa.

Hankkeessa tuotetut paikkatietoaineistot, mallit, toimintatavat, ohjeet ja neuvontamateriaalit mahdollistavat metsäalan toimijoiden kustannustehokkaan toiminnan ja yhteistyön kuusikoiden terveyttä edistävien toimenpiteiden kohdentamiseksi.

Sprucerisk-hankkeen ovat toteuttaneet yhteistyössä Itä-Suomen yliopisto, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus, Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus ja Tapio vuosien 2021–2023 aikana.

Sprucerisk-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.