Kirjanpainajan parveilu hiljenemässä, mutta tuhotilanne jatkuu paikoin runsaana
Kirjanpainajan parveilu oli pääosin runsasta juhannusviikosta heinäkuun puoliväliin asti, mutta hiipui loppukesällä muutamaa seurantapaikkakuntaa lukuun ottamatta. Metsäkeskuksen vastaanottamien metsänkäyttöilmoitusten mukaan hyönteistuhohakkuita tehdään vähintään saman verran kuin edellisvuonna. Tämän perusteella kuusien tuhotilanteen arvioidaan jatkuvan entisellään.
Kirjanpainajien parveilu oli runsasta juhannusviikolta heinäkuun puoliväliin asti usealla paikkakunnalla, ja se oli määrältään samaa suuruusluokkaa kuin edeltävänä kesänä. Tämän jälkeen sää oli epävakaisempaa, mikä vähensi kirjanpainajien parveilua. Jälkimmäisellä seurantajaksolla, heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, kirjanpainajia oli noin puolet vähemmän kuin vuonna 2022 vastaavalla ajanjaksolla.
- Jälkimmäiselläkin jaksolla havaittiin edelleen paikoin runsasta parveilua Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla. Näissä maakunnissa kirjanpainajat ovat viime vuosina aiheuttaneet jatkuvasti puustokuolemia, kertoo Luken tutkija Tiina Ylioja.
Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyyLuken koordinoima kirjanpainajaseuranta oli tänä vuonna epäonninen, sillä parveilun seurantaan tarkoitetut feromonipyydykset saatiin toimimaan vasta juhannusviikolla.
- Alkukesän ongelmien vuoksi kesän 2023 tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempiin vuosiin verrattuna koko kauden saaliskertymän osalta. Koska ensimmäisen parveilun määrää ei saatu mitattua, emme pysty arvioimaan tänä kesänä puustolle aiheutuvaa tuhoriskiä, Ylioja sanoo.
Feromonipyydysten hoitajia pyydettiin arvioimaan, oliko pyydyksiin jäänyt väriltään vaaleita kirjanpainajia. Heinäkuun puolivälissä vaaleita yksilöitä ei havaittu (kuva 3). Tämä tarkoittaa, että parveilemassa olivat talvehtineet kirjanpainajat, joista aikaisin parveilleet saattoivat jo olla perustamassa sisarsukupolvea. Elokuussa tyhjennetyissä pyydyksissä sen sijaan havaittiin, että osa kuoriaisista oli vaaleampia kuin heinäkuussa (kuva 4). Vaaleat kuoriaiset ovat todennäköisesti aikuistuneet heinäkuussa ja yrittävät lisääntyä vielä tänä kesänä.
Kirjanpainajan parveilu tarkoittaa, että kuoriaiset lentävät ja etsivät parittelukumppaneita sekä sopivia puita lisääntyäkseen. Mitä heikompi puun puolustuskyky on, sitä houkuttelevampi puu on kirjanpainajalle. Kun puolustuskyvyltään heikentyneitä puita on runsaasti, kirjanpainajat runsastuvat ja alkavat tappaa myös eläviä, hyväkuntoisia varttuneita kuusia.
Kirjanpainajan vuoksi tehtävät hakkuupäätökset edelleen huippulukemissa
Kirjanpainajatuhojen vuoksi tukkipuuhintaisen kuusen arvo alenee energiapuun arvoon. Metsänomistajat ryhtyvät tämän vuoksi poistamaan kirjanpainajan valtaamia puita harvennushakkuissa tai uudistuskypsän metsän tapauksessa päätehakkuilla.
Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyyMetsäkeskus seuraa kirjanpainajan vuoksi tehtyjä hakkuita vastaanottamiensa metsänkäyttöilmoitusten avulla. Ilmoituksia voi tarkastella Metsäkeskuksen metsätuhohakkuut-palvelussa. Hyönteistuhohakkuuilmoituksia on tehty 1 501 hehtaarille 1.1. –18.8.2023 välisenä aikana. Hehtaarimäärä on samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2022. Ajanjaksolla 1.5.–18.8. ilmoituksia on tehty 200 ha enemmän kuin vuonna 2022 vastaavana aikana. Hyönteistuhohakkuut ovat käytännössä valtaosin kirjanpainajan aiheuttamia.
- Hyönteistuhohakkuiden määrä voi kasvaa viime vuotta suuremmaksi, kun kirjanpainajan valtaamat puut löydetään metsästä syksyn aikana, kertoo Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen.
Loppukesän parveilu ennakoi latvuksiin ilmestyviä oireita syksyn mittaan. Kirjanpainajan valtaamat kuuset alkoivat pudottaa kaarnaansa elokuun alussa, mikä paljastaa tuhojen laajuuden. Vielä kesä–heinäkuussa kirjanpainajien valtaamia kuusia oli vaikea erottaa terveistä puista, eikä iskeymiä tai ruskeaa purua juuri näkynyt puiden tyviosissa.
- Metsänomistajien on hyvä tarkistaa kuusikkonsa vielä syksyn aikana kirjanpainajan sisarsukupolviparveilun ja 1. sukupolven parveilun varalta. Kirjanpainajat ovat saattaneet iskeytyä loppukesällä heikentyneisiin kuusiin tai tuulenkaatoihin, mutta tämä huomataan vasta loppuvuodesta, muistuttaa Kokkonen.