Korpipojat Oy:ssä tiedetään, että keskustelua ja kehittämistä tarvitaan
Vuonna 2002 heinäveteläinen Veli Mikkonen luopui Heinäveden Koneurakointi oy:stä ja perusti lastensa Virven, Harrin ja Esan kanssa Korpipojat Oy:n. Aivan pystymetsästä savotointiin ei lähdetty, sillä Veli Mikkonen on ollut puunajon ja metsäkoneiden kanssa tekemisissä jo vuodesta 1966.
Hevosella aloitettu puunajo koneellistui Valmetin linkun myötä. Sen jälkeen Velin käskettävänä on ollut useita koneita Timberjackista ja Pikku-Nallesta alkaen. Varsin aikaisin Mikkoset hankkivat myös Ponssen, sillä valmistenumeroltaan 4. PAZ tuli Heinävedelle.
- Minulla tulee kohta 70 vuotta mittariin, mutta pajalle tekee joka päivä mieli ihan mielen virkeyden takia. Kuljettelen varaosia ja tavaroita sekä auttelen työntekijöitä sen minkä pystyn. Iltapäiväunia en kuitenkaan jätä väliin. Niin ja metsästyshän se minun päätoimi taitaa näin syksyisin olla, Veli Mikkonen innostuu veistelemään pilke silmäkulmassa.
Vaikka Ponsse on päämerkki, niin pitää sitä välillä kokeilla muitakin merkkejä. Ensimmäiset tuhat tuntia EcoLogilla ovat olleet myönteisiä.[/caption] Kahdella ketjulla
Korpipojat Oy urakoi kahdella ketjulla. Toinen ketju, EcoLog 560 ja Elk tekevät työtä Harvestia Oy:lle Heinäveden ja Leppävirran ympäristössä. Työstä noin 70 prosenttia on harvennusta, etupäässä koivukuitua Savon Sellulle. Toinen ketju, Ergo ja Elk on idempänä Joensuun ympäristössä hakkaamassa itävaltalaiselle Binderholz Nordic Oy:lle. Tämän ketjun työstä yli 90 prosenttia on havutukin päätehakkuuta.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Vuoden kierrossa motteja saadaan tien varteen reilut 120 000. Hakkuu- ja ajotyössä on omistajien lisäksi neljä ammattilaista. Ajokoneet tekevät yhtä pitempää vuoroa, mutta hakkuukoneet huhkivat kahdessa vuorossa. Omien koneiden lisäksi mukana on ympärivuotisesti yksi yhteistyöyrityksen kone ja talvikaudella pari – kolme konetta.
Yrityksen motot ovat olleet savotalla niin Saksassa kuin Ruotsissakin. Saksassa vierähti 2,5 vuotta ja Ruotsiin on tehty kolme reilun puolen vuoden keikkaa. Yritykseltä on kyselty kiinnostusta lähteä uudestaan ulkomaan savotoille. Esaa mahdollisuus kiinnostaa, mutta sitoutuneiden ja ammattitaitoisten kuskien saaminen ulkomaan savotoille on hieman hankalaa.
Binderholzin savotoista yli puolet on kuusivaltaisen leimikon päätehakkuuta.[/caption] Huoltohallille lisäkäyttöä
Reilu vuosi sitten Korpipojat täydensi yrittämistä perustamalla autokorjaamon. Mikkoset kertovat, että osaava tuttu kaveri jäi työttömäksi ja toisaalta Korpipoikien huoltohalli oli valtaosan ajasta tyhjänä koneiden ollessa savotalla.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Autokorjaamo on lunastanut paikkansa ja asiakkaita on riittänyt. Työssä on jo kaksi autoasentajaa. He kykenevät avustamaan myös metsäkoneiden huollossa. Etenkin sähkövikojen etsimisessä ja korjaamisessa autopuolen osaamisesta on hyötyä. Kaikkiaan Korpipojat työllistää omistajien lisäksi kuusi ammattilaista, Esa Mikkonen selventää.
Kuskit ovat hyvin perillä koneidensa tekniikasta, minkä takia ne huolletaan pääosin itse. Mutta myös valtuutettua sopimushuoltajaa käytetään tarpeen mukaan.
Virve Mikkonen on ollut yrityksen käytännön toimissa mukana pitkään. Oman, sairaanhoitajan, toimensa ohella hän on hoidellut Korpipojat Oy:n reskontraa.
- Velipojathan ja isä ne patistelivat minut mukaan yhtiöön työhön. Olen hoitanut yrityksen paperiasioita tilinpäätöstä lukuun ottamatta jo vuosia. Tarkoitus on ottaa omasta työstä puolen vuoden virkavapaus ja keskittyä entistä enemmän yrityksen toimintaan, Virve Mikkonen tunnustaa.
Korpipojat Oy:n huoltohalliin saatiin lisää toimintaa, kun mukaan otettiin autojen korjaus ja huolto.[/caption] Kehitystä keskusteluilla
Esa Mikkonen kertoo keskustelleensa ennakkoraivauksen tarpeesta metsänomistajien kanssa useaan otteeseen.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Olen kysynyt metsänomistajilta, olisivatko he valmiit pudottamaan tulojaan kolmanneksella. Kukaan ei ole luvannut sitä tehdä. Kun olen selittänyt, että urakoitsijan tilipussista lähtee kolmannes pois, jos raivausta ei ole tehty. Viesti on mennyt perille ja ennakkoraivausasiassa on tapahtunut huomattava parannus. Kaiken lisäksi työn jälkikin on aivan eri luokkaa, kun raivaus on kunnolla tehty, Esa Mikkonen kertoo.
Leimikoiden koko tuntuu kasvaneen viimeisten vuosien aikana. Päätehakkuussa keskikoko on noin tuhannessa motissa. Myös harvennuksilla on saatu aikaiseksi myönteistä kehitystä. Harvestian ostoasiamies Eero Liinakoski on todellinen ammattimies harvennusleimikoiden järjestelyssä. Korpipoikien harvennusketjua ei tarvitse olla jatkuvasti siirtelemässä lavetilla alueen laidasta toiseen. Esa Mikkonen muistuttaa, että asioista pitää osata keskustella ja kehittää kokonaisuutta yhdessä parempaan suuntaan. Järjestelyillä ja vuoropuhelulla on myös saatu koneet työllistetyksi ympäri vuoden. Seisokit ovat tosi harvinaisia ja kun koneet seisovat, siihen löytyy ymmärrettävä syy.
- Yhtiön taloudellisen tuloksenteon kannalta ostoasiamies on avainasemassa. Leimikoiden järjestely on ammattilaisen työtä, Esa Mikkonen tietää.
Korpipojat oy:n motot hakkaavat kahdessa vuorossa, mutta ajokone toimii yhdessä, hieman normaalia pitemmässä vuorossa.[/caption] Tulevaisuus on turvattu
Korpipojilla on kolmas sukupolvi tulossa mukaan työhön. Sekä Virven että Esan pojat ovat parhaillaan metsäkonekoulussa. Into ja osaaminen ovat serkuksilla hyvällä tasolla. Virve Mikkonen harmittelee metsäkonekoulun valintakokeen puutteellisuutta. Kaikki opiskelijat pannaan samaan kastiin, kun opiskelu aloitetaan.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Opiskelumotivaation kannalta olisi hyvä jakaa opiskelijat tasoryhmiin heti valintakoevaiheessa. Jotkut koulunsa aloittavat eivät löydä moottoriöljyn mittatikkua koneesta ja toiset taasen ovat saattaneet ajaa metsäkonetta jo ihan työkseen. Tällaisessa ryhmässä motivaatio kärsii helposti kummassakin ääripäässä, Virve Mikkonen perustelee.
Onneksi kaikki metsäkonealalla tarvittavat kortit tulevat hankituksi koulun kautta ja kuorma-autokorttikin on mahdollista saada. Sekä Virve että Esa Mikkonen ihmettelevät miksi metsäkonealallakin vaaditaan niin monenlaisia pätevyyskortteja. Onko tosiaan niin, että viidessä vuodessa ammattilainen unohtaa osaamisensa. Olisiko kymmenen vuotta sopivampi väli uusia pätevyyksiä.
- Onko sitä muuten tutkittu, onko kovalla kurssituksella ja pätevyyskorteilla saatu aikaan merkittävää parantumista työnteon turvallisuuteen ja mihin tavoiteltuihin asioihin. Vai onko kurssitus pelkkää rahan kuppaamista yrittäjiltä, Mikkoset kyselevät perustellusti.
- Konepuoli on kiinnostanut minua pienestä tytöstä alkaen. Kerran olin ajamassa meidän huoltoautoa Saksaan, Virve Mikkonen kertoo.[/caption] 
