Vapaaehtoiset hiilimarkkinat saatava tukemaan maankäyttösektorin ilmastotoimia
Alkuvuodesta 2024 syntynyt alustava poliittinen sopu EU:n hiilienpoistojen sertifiointikehyksen asetuksesta antaa tukea myös kotimaan hiilimarkkinoihin liittyvien toimien edistämiselle. Luonnonvarakeskuksen (Luke) politiikkasuosituksessa esitetään, että myös tilapäiset hiilivarastot tulee saada vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden piiriin. Näin markkinat saadaan tukemaan Suomen kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamista täysimääräisesti.
Hiilenpoistojen sertifiointikehys luo puitteet ilmastoyksiköihin liittyvien haasteiden yhtenäiselle käsittelylle EU:ssa. Suomelle tämä antaa mahdollisuuden hyödyntää vapaaehtoisia hiilimarkkinoita kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Hiilimarkkinoiden kehittymisen isoimmaksi esteeksi nousee hyväksyttävyys
EU:n hiilenpoistojen sertifiointikehyksessä on neljä erillisistä kategoriaa:
- hiilen pysyvä poisto ilmakehästä (teknologiset nielut)
- tilapäiset hiilivarastot pitkäkestoisissa tuotteissa
- tilapäiset luontopohjaiset maankäytön hiilivarastot, kuten hiiliviljely
- maaperän päästöjen vähentäminen
– Näyttää siltä, että vaikka tuotteiden hiilivarastoihin, hiiliviljelyyn ja maaperän päästöjen vähentämiseen perustuvat ilmastoyksiköt sisältyvät sertifiointikehykseen, ne uhkaavat kuitenkin jäädä vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden ulkopuolelle, pohtii Luken tutkija Emmi Hilasvuori.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
– Syynä tähän on, että yritysten väitteet tilapäisistä maankäyttösektorilla toteutettavista hillintätoimista fossiilisten päästöjen kompensoijina eivät ole tieteellisesti päteviä. Erityisesti EU:n ympäristöväittämiä koskeva Green Claims -direktiivi saattaa rajoittaa näiden väitteiden hyväksyttävyyttä markkinointiviestinnässä, täydentää Luken tutkimusprofessori Ilkka Leinonen.
Suositukset painottavat markkinoiden mahdollisuuksia ja tutkimuksen tärkeyttä
1. Myös tilapäiset hiilivarastot tulee saada vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden piiriin.
Tilapäisten yksiköiden hyväksymistä varten tulisi soveltaa ns. like-for-like-periaatetta ja sisällyttää se kuluttajaviestintää koskevaan lainsäädäntöön (esim. EU:n Green Claims -direktiivi).
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Like-for-like-periaatteen mukaan yritykset voisivat kompensoida pitkäikäisiä, kuten fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjä pelkästään pysyvien hiilivarastojen tuottamisella. Vastaavasti ilmastovaikutukseltaan lyhytkestoisia päästöjä, kuten metaanipäästöjä ja väliaikaisten maankäytön muutosten tuottamia hiilidioksidipäästöjä, voitaisiin kompensoida väliaikaisilla, esimerkiksi hiiliviljelyn tuottamilla hiilivarastoilla tai vähentämällä maaperän päästöjä.
Luken tutkimuspäällikkö Merja Saarinen painottaa, että eri hillintätoimenpiteiden määrittely ja selkeä erottelu toisistaan osana ympäristöväittämiä koskevaa lainsäädäntöä mahdollistaisi Suomen ilmastotavoitteiden kannalta tärkeiden maankäyttösektorin toimenpiteiden sisällyttämisen vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden piiriin.
– Suomen on nyt tärkeää vaikuttaa valmisteilla olevaan Green Claims -direktiiviin ja muuhun ympäristöviestintää koskevaan lainsäädäntöön ja pyrkiä siihen, että myös tilapäisiä ilmastoyksiköitä voitaisiin hyödyntää kuluttajille suunnatussa viestinässä tieteellisesti perustellulla tavalla, koska se kannustaa yrityksiä parhaiten ilmastoyksiköiden ostamiseen, sanoo Saarinen.
Turvemaiden maaperän päästöjen vähentäminen tarjoaa Suomelle merkittävän hillintäpotentiaalin hiilimarkkinoilla.
2. Hillintätulosten laskenta- ja mittausmenetelmiä tulee kehittää yhdessä maankäyttösektorin muun päästölaskennan ja raportointivaatimusten kanssa.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Näin pystytään hyödyntämään olemassa olevaa laskennan ja raportoinnin osaamista ja varmistetaan, että hillintätoimet ovat yhteensopivia kansallisten ilmastotavoitteiden kanssa.
3. Hillintätoimien yhteisvaikutuksista tarvitaan tutkittua tietoa.
Hiilensidontaa lisäävillä ja hiilipäästöjä vähentävillä toimenpiteillä voi olla myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia ekosysteemeihin. Tarvitaan tutkimusta, jotta toimien haitat saataisiin minimoitua ja sertifiointikehyksen vaatimat lisähyödyt saavutettua.
