Kolumni: Vielä maanantaina en tiennyt mikä raakku on

Kun heräsin tähän työviikkoon, en tiennyt mikä raakku on. Se kertoo varmasti ennen kaikkea omasta sivistymättömyydestä, mutta ei takerruta siihen. Viikon mittaan olen oppinut paljon. Nyt tiedän, että kyseessä on jokihelmisimpukka. Erittäin uhanalainen ja jopa yli 200 vuotta elävä nilviäinen, joka viettää nuoruusvaiheensa loisena kalojen kiduksissa. Jos simpukan sisälle joutuu hiekkasiru, siitä voi vuosikymmenten saatossa muodostua helmi, ja näiden helmien kalastus olikin yksi suurimmista syistä kantojen taantumiseen. Nykyisin raakku on täysin rauhoitettu.

Keskiviikkona Suomussalmelta alkoi vyöryä uutisia Hukkajoen ylittäneestä metsäkoneesta ja tuhansista tuhoutuneista raakuista. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt on jollekin, mahdollisesti kokemattomalle kuljettajalle tapahtunut kauhea vahinko ja hän on varmasti todella järkyttynyt. Kun sitten Yle iltapäivällä uutisoi biologin kohtaamisesta kuljettajan kanssa, oma ja yleinen mielipide muuttui nopeasti. Niin sanotun kriisiviestinnän kannalta alku meni pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen.

Ylen mukaan biologi ja tutkimussukeltaja oli viime viikolla Hukkajoella tekemässä raakkujen lajikartoitusta yhdessä työparinsa kanssa Metsähallitukselle, kun havaitsivat joen yli ajaneen kuormatraktorin. Osin videollekin tallentuneessa keskustelussa, kuljettaja oli todennut biologille, että tämä voisi kyllä ottaa rintaliivit pois ennen kuin tulee hänelle juttelemaan. Viimeistään tässä kohtaa sympatiapisteistä oli suuren yleisön silmissä turha haaveilla. Ja sitten kuljettaja jatkoi raakkujen tuhoamista ajamalla joen yli uudelleen. Nyt tapausta tutkii Oulun poliisi.

Hakkuut tilanneelle Stora Ensolle kyseessä oli luonnollisesti valtava imagotappio, ja viestintäosastolla on varmasti päivät venyneet pitkäksi. Mieleen tulee tunnettu meemi, jossa Kapteeni Haddock toteaa, ”Huh huh, mikä viikko” ja Tintti kuittaa, että ”Kapteeni, on vasta keskiviikko.” Lopulta perjantaina yhtiö julkaisi tiedotteen, jossa se kertoi olevansa tapahtuneesta todella pahoillaan ja tekemään kaikkensa, jotta vastaava ei toistuisi.

Yhden raakun tappaminen maksaa 589 euroa, ja lopullinen korvaussumma voi nousta miljooniin. Metsäkoneen renkaiden alle murskaantuneiden jokihelmisimpukoiden lisäksi joen ylityksen myötä liikkeelle on lähtenyt runsaasti mutaa ja hiekkaa, jotka myös tappavat raakkuja. Näin kokonaishintalapun arviointi onkin vaikeaa, ja sitä selvitellään aikanaan oikeudessa. Samoin on vastuukysymysten laita. Stora Enso ei työn tilaajana voi paeta vastuutaan, mutta selvitettävänä on myös leimikon suunnittelijan, työn tehneen urakoitsijan ja kuljettajien osuus.

Erityisen pahalta näin jälkikäteen näyttää tahallisuus, kun kuljettaja biologin varoituksista huolimatta oli ajanut joen yli uudelleen. On arvioitu, että ylityksiä oli tehty jopa satoja ja olikin lopulta sattumaa, että biologi oli osunut paikalle ja teko ylipäätään paljastui.

Paitsi Stora Ensolle, kyseessä on PR-katastrofi koko metsäalalle. Omassa sosiaalisen median kuplassani metsäala ei aivan joka päivä nouse esiin, mutta tämän viikon mittaan uutisia on suorastaan vyörynyt. Ylen lisäksi olen lukenut aiheesta iltapäivälehdistä, Helsingin Sanomista ja Kauppalehdestä ihan vain muutamia mainitakseni. Tällä voi olla pitkäkantoisia seurauksia, sillä yleinen mielipideilmasto väistämättä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon, kun metsien käytöstä säädetään.

Tunnetun raakkujoen ylittäminen oli tietenkin se ilmeisin virhe, mutta myöskään suositeltuja suojavyöhykkeitä ei ollut kunnioitettu, vaan hakkuut olivat ulottuneet paikoin hyvin lähelle jokea. Tämä siitä huolimatta, että Kainuun ELY-keskus oli jo toukokuussa muistuttanut Stora Ensoa siitä, että jokea ei saa ylittää esiintymään läheisyydestä, ja jokea varjostamaan neuvottiin jättämään noin 45 metrin käsittelemätön kaistale. Ohjeet perustuivat lainsäädäntöön, jota olisi noudatettava, vaikka ohjeita ei olisikaan. Tuoreeltaan perjantaina ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen vetosikin metsäalaan, että jatkossa raakkujokien varteen jätetään viranomaissuositusten mukainen 50 metrin suojavyöhyke. Sekä Metsä Group että UPM ilmoittivat X:ssä toimivansa jatkossakin suositusten mukaisesti, samoin teki Stora Enson toimitusjohtaja Hans Sohlström Helsingin Sanomissa.

Ongelma on vain siinä, että siihen on sitouduttu jo aikaisemminkin, ja siitä huolimatta nyt kävi näin. Onko luvassa siis lisää valvontaa korjuuyrityksille ja kuljettajille, vai miten tilaajat aikovat jatkossa varmistua siitä, että ohjeistuksia noudatetaan?