Valtion metsät edelleen merkittävä hiilinielu – metsien kasvun hidastuminen on pienentänyt nielua
Valtion metsät ovat Suomessa merkittävä hiilinielu ja -varasto, käy ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreista laskelmista. Nielun määrä on kuitenkin pienentynyt edelliseen laskelmaan verrattuna sekä monikäyttömetsissä että suojelualueilla. Hiilinielun pienentymiseen on vaikuttanut erityisesti metsien kasvun hidastuminen sekä tarkentuneet lähtöaineistot ja laskentamenetelmät.

Metsähallituksen hallinnoimien valtion metsien vuosittainen hiilinielu oli keskimäärin -6,8 megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia (MtCO2 -ekv), joka perustuu vuosina
2019–2023 toteutettuun valtakunnan metsien inventointiin (VMI 13). Vertailukaudella 2014–2018 (VMI 12) hiilinielu oli keskimäärin -9,6 MtCO2 -ekv vuodessa, eli laskua on tapahtunut 29 prosenttia. Hiilinielussa ei huomioida valtion metsistä peräisin olevasta puusta saatavia puutuotteita.
Hiilinielun pienentymiseen vaikutti metsien kasvun hidastuminen metsien ikääntymisen ja seurantakauden huonompien kasvuolosuhteiden vuoksi. Myös metsien latvuskoko on pienentynyt, ja luonnonpoistuman määrä kasvanut. Taustalla on lisäksi ilmaston lämpenemisestä johtuva turvemaiden maaperäpäästöjen kasvu, joka on heikentänyt metsien kokonaisnielua. Myös kivennäismaiden hiilinielu heikentyi edelliseen laskelmaan verrattuna, vaikka kokonaisvaikutus onkin pienempi.
Mainos, juttu jatkuu alla
Metsähallituksen hakkuumäärissä ei ole vertailukaudella tapahtunut merkittävää muutosta.
Aiemmin julkaistuissa koko Suomea koskevissa tilastoissa metsät olivat kääntyneet hiilinielusta päästölähteeksi, kun puuston hiilinielu ei enää riitä kompensoimaan maaperän kasvaneita päästöjä. Valtion mailla tulokset ovat saman suuntaiset, mutta valtion metsät toimivat edelleen nieluna ja kasvavana hiilivarastona.
- Valtion metsien merkitys Suomen hiilinielun kannalta on erittäin tärkeä ja niiden painoarvo on entisestään kasvanut muiden metsien käännyttyä päästölähteiksi,
sanoo tutkija Jukka-Pekka Myllykangas Lukesta.
- Yksi tekijä tässä taustalla on se, että valtion maat painottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen, missä ojitettuja turvemaita on vähemmän, ja niiden maaperäpäästöt ovat pienemmät kuin Etelä-Suomessa, Myllykangas jatkaa.
Hiilinielutavoite rajoittaa hakkuumääriä
Metsähallituksen tavoitteena on kasvattaa liiketoiminnan käytössä olevien monikäyttömetsien hiilinieluja 10 prosentilla vuoden 2018 tasosta (VMI12) vuoteen 2035 mennessä. Hiilinielutavoite asetettiin vuonna 2020, ja sitä jatkettiin syksyllä 2024 vahvistetuissa omistajapoliittisissa linjauksissa.
Mainos, juttu jatkuu alla
Hiilinielutavoite otetaan huomioon hakkuumäärien suunnittelussa, joka tehdään osana Metsähallituksen alueellista luonnonvarasuunnittelua. Vuonna 2023 valmistuneessa Kainuun, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelmassa hiilinielutavoite laski kestävää hakkuusuunnitetta 200 000 m3/v. Vastaava tarkastelu tehdään muissa luonnonvarasuunnitelmissa sitä mukaa, kun niitä päivitetään, seuraavan kerran vuonna 2025 Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelman päivityksen yhteydessä.
Valtion monikäyttömetsissä hakkuiden määrä on hieman yli puolet vuosittaisesta kasvusta. Hiilinielutavoitteen lisäksi hakkuumäärää laskevat luonnon monimuotoisuuteen, virkistyskäyttöön, porotalouteen sekä saamelaiskulttuurin huomioimiseen liittyvät tavoitteet.
Muita toimia hiilensidonnan vahvistamiseksi ovat mm. hyvä ja oikea-aikainen metsien hoito, jatkuvan kasvatuksen suosiminen turvemailla, jalostettujen taimien käyttö metsien uudistamisessa sekä lannoituksen lisääminen vesiensuojelun vaatimukset huomioiden. Lannoitusta on lisätty systemaattisesti vuodesta 2021, ja sen vaikutukset kasvuun ja hiilinieluihin arvioidaan näkyvän täysimääräisesti vuodesta 2029 alkaen.
- Metsähallitus on sitoutunut hillitsemään ilmastonmuutosta ja vahvistamaan valtion metsien hiilivarastoa ja -nieluja osana omistajapolitiikan toteutusta ja omassa strategiassaan. Tämä otetaan huomioon niin hakkuusuunnitteessa kuin muissa metsätalouden toimenpiteissä, joiden vaikutukset näkyvät osin viiveellä, sanoo Metsähallituksen pääjohtaja Juha S. Niemelä.

- Hiilinielutavoitteiden kannalta uusimpien tutkimustulosten suunta on huolestuttava, vaikka laskelmiin sisältyykin epävarmuuksia. On tärkeää, että tutkimusmenetelmiä kehitetään ja päätökset voidaan perustaa parhaaseen mahdolliseen tietoon. Ilmastonmuutoksen myötä myös sääolosuhteet muuttuvat ja metsätuhojen riski kasvaa, ja sopeutumiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, Niemelä jatkaa.
Hiilivarasto kasvaa niin monikäyttömetsissä kuin
suojelualueilla
Hiilinielujen lisäksi Metsähallituksen tavoitteena on kasvattaa koko valtion maiden puuston hiilivarastoa. Uusimman laskelman mukaan valtion mailla puustoon sitoutunut hiilivarasto oli yhteensä 201 miljoonaa tonnia hiiltä. Tässä oli 5,9 prosenttia kasvua vertailukauteen nähden. Hiilivarasto oli kasvanut sekä monikäyttömetsissä että suojelualueilla.
Mainos, juttu jatkuu alla
Toisin kuin talouskäytössä olevissa monikäyttömetsissä, luonnonsuojelualueilla ei tehdä aktiivisia toimenpiteitä hiilinielujen kasvattamiseksi. Luonnonsuojelualueet ja metsätalouskäytön ulkopuolella olevat liiketoiminnan alueet muodostavat kuitenkin merkittävän hiilivaraston ja tukevat luonnon monimuotoisuuden säilymistä.
Myös luonnontilaiset suot ovat merkittäviä hitaasti karttuvia hiilivarastoja. Soita ei valtion mailla ole uudisojitettu vuoden 1994 jälkeen.