Professori Maarit Kallio: Hakkuurajoitukset johtaisivat merkittävään metsien hakkuuvuotoon ja tulonsiirtoon Euroopasta

EU:n maankäytölle ja metsätaloudelle asettamien nielutavoitteiden toteutuminen ja biodiversiteettistrategia aiheuttaisi massiivisen hakkuuvuodon EU:sta ulos muihin maihin.

– Se merkitsisi valtavaa tulonsiirto EU-maista muualle, mutta lähes olematonta ilmastohyötyä kustannuksiin verrattuna, sanoo metsäekonomian ja -politiikan professori Maarit Kallio Norjan ympäristö- ja biotieteiden NMBU yliopistosta.

Kallion mukaan EU:n LULUCF sektorin ilmasto- ja monimuotoisuuslinjauksilla on erittäin suuri vaikutus Euroopan metsätalouteen. – Asetettujen tavoitteiden globaalien seurannaisvaikutusten tarkastelu osoittaa kuitenkin EU:n politiikkakeinojen tehottomuuden käytännössä.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Hakkuuvuotoa EU:sta tapahtuisi maihin, joissa metsäkato on ollut keskimäärin suurempaa, Eurooppaan verrattuna pienempi osa metsistä on sertifioinnin piirissä ja metsähallinto heikompaa. Näissä maissa on Eurooppaan verrattuna suojelualueita keskimäärin vähemmän, uhanalaisten lajien osuus maan lajeista suurempi ja tärkeiden elinympäristöjen suojelussa ollaan kauempana kansainvälisistä tavoitteista.

Hakkuuvuodon seurauksena metsäsektorin taloushyöty valuu ulos Euroopasta

Nielutavoitteen saavuttaminen vaatisi Kallion mukaan hakkuiden nopeaa rajoittamista finanssikriisin 2008 - 2009 aikaiselle tasolle. – EU maat ja Norja joutuisivat vähentämään hakkuitaan noin 130 miljoonaa kuutiometriä verrattuna vuoden 2035 perusuran mukaiseen kehitykseen. Neljäsosa vähennyksestä tapahtuisi Pohjoismaissa, loput muualla EU-alueella.

– Kaksi kolmasosaa EU alueen hakkuuvähenemästä korvautuu lisähakkuilla muualla kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Kiinassa ja muualla Aasiassa, metsänomistajien tulot supistuvat EU:ssa ja teollisuustuotanto vähenee aluksi eniten EU:n saha- ja levyteollisuudessa, sanoo Kallio.

Käytännössä jäsenmailla ei ole keinoja LULUCF-tavoitteisiin pääsemiseksi, koska valtion kontrollin ja ohjaustoimien ulottaminen yksityismetsien hakkuisiin, puiden kasvuun ja säätilaan ei Kallion mukaan toimi. – Jäsenmaat joutuisivat lähinnä maksumiehiksi, kun epärealistisia tavoitteita ei saavuteta. Lisäksi mahdollisten hakkuita lievästikin vähentävien ohjaustoimien säätäminen ottaa aikaa, jota jäsenmailla ei juurikaan ole.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Hakkuuvuodon mukana EU menettää metsäsektorin taloudellisia hyötyjä muualle maailmaan ja samalla riski biodiversiteetti- ja ilmastohaasteiden valumisesta EU:n ulkopuolelle kasvaa.

Puutuotteisiin liittyvät ilmastohyödyt heikkenevät, kun puutuotteiden hiilivarasto kasvaa vähemmän eli niiden hiilinielu heikkenee, muistuttaa Kallio. – Kun puuta korvataan muilla materiaaleilla, päästöt kasvavat.

– Metsät ovat joutuneet ilmastotavoitteiden saavuttamisessa isoon rooliin, vaikka hakkuusäästöjen seurauksena syntyvät vuotovaikutukset tulevat hirvittävän kalliiksi näin säästettyä hiilidioksiditonnia kohti. 

Metsänielujen alenemisen trendi on Kallion mukaan meneillään koko Euroopassa. – Kun maankäyttösektorin tavoitteita on kiristetty ja niiden jakotapaa on muutettu, ne koskevat entistä vahvemmin useampia jäsenmaita Suomen lisäksi.

– Kun koko metsäsektorin merkitys EU:lle on valtavan tärkeä, silloin pitäisi puhua laajemmin metsäpohjaisesta biotaloudesta, joka antaa paljon mahdollisuuksia myös fossiilisten korvaamiseen, mieluiten kuitenkin muissa käyttökohteissa kuin energiatuotteissa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

EU ei aseta enää vuoden 2025 jälkeen vertailutasoja metsien hiilinieluille. EU:n vuosille 2026-2030 asettama tavoite koskee LULUCF-sektoria yleensä, ja jäsenmaat saavat itsenäisesti päättää miten sen sisällä tavoitteisiin päästään.

Hakkuuvuoto EU:n ulkopuolelle heikentää ilmastotavoitteiden vaikuttavuutta

Kallion mukaan maankäyttöä koskevan LULUCF-tavoitteiden saavuttaminen moninkertaistaisi biodiversiteetin heikkenemisen riskin muualla maailmassa. – Hakkuiden ja metsäteollisuustuotannon vuoto EU:n ulkopuolelle heikentää EU:n biodiversiteetti- ja ilmastotavoitteiden globaalia vaikuttavuutta.

– Riski biodiversiteetin heikkenemisestä lisääntyy alueilla, joissa lajirikkaus on suurempi, suojelualueiden kattavuus keskimäärin heikompi ja metsien käyttö heikommin valvottua.

EU:n biodiversiteettistrategian mukaan suojelua lisätään, kunnes EU:n pinta-alasta 30 prosenttia on suojeltu vuonna 2030. Tästä alasta kolmanneksen tulee olla tiukasti suojeltua.    – Mikäli kunkin jäsenmaan metsistä tai maa-alasta vähintään 30 prosenttia siirrettäisiin  suojelun piiriin, suurimmat suojelualan lisäykset kohdistuisivat Ruotsiin, Suomeen ja Norjaan.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Mikäli USA ja Kanada toteuttavat oman 30 prosentin tavoitteensa alueiden suojelusta vuoteen 2030 mennessä, hakkuuvuoto Aasiaan, Etelä Amerikkaan ja Venäjälle yltyy ja uhka biodiversiteetin heikkeneminen trooppisissa maissa voimistuu, muistuttaa Kallio.

Professori Maarit Kallion haastattelussa esittämät näkemykset perustuvat ”EU:n monimuotoisuus- ja ilmastolinjausten vuotovaikutukset globaaliin metsäsektoriin ja sen kestävyyteen” – tutkimushankkeen alustaviin tuloksiin. Tutkimushankkeen rahoitti Suomen Metsäsäätiö.