Professori Maarit Kallio: EU:n ilmastotavoitteiden toteuttaminen johtaisi metsätalouden historialliseen leikkaamiseen Euroopassa

EU:n maankäytölle ja metsätaloudelle asettamien nielutavoitteiden ja biodiversiteettistrategian toteutuminen aiheuttaisi massiivisen hakkuuvuodon EU:sta ulos muihin maihin.

- Käytännössä se merkitsisi valtavaa tulonsiirtoa EU-maista muualle, mutta lähes olematonta ilmastohyötyä kustannuksiin verrattuna, sanoo metsäekonomian ja -politiikan professori Maarit Kallio Norjan ympäristö- ja biotieteiden NMBU yliopistosta.

Kallion mukaan EU:n LULUCF sektorin ilmasto- ja monimuotoisuuslinjauksilla olisi toteutuessaan erittäin suuri vaikutus Euroopan metsätalouteen. – Tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niiden toteuttaminen on kuitenkin osoittautumassa huomattavasti vaikeammaksi kuin poliittisessa keskustelussa usein annetaan ymmärtää. Myöskään tavoitteiden globaaleja seurannaisvaikutuksia ei ole arvioitu.

Kyse on Euroopan metsätalouden historiallisesta leikkauksesta

Euroopan unionin maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskeva LULUCF-asetus asettaa jäsenmaille tiukat hiilinielutavoitteet vuosille 2026–2030. – Käytännössä tavoite tarkoittaa sitä, että metsien hiilinieluja on kasvatettava nopeasti.

- Tuoreen mallinnustutkimuksen mukaan LULUCF-tavoitteiden saavuttaminen edellyttää välitöntä ja jyrkkää ainespuun hakkuumäärien vähentämistä EU:ssa. Hakkuuvähennysten suuruusluokka olisi vuosina 2030–2035 noin 113–117 miljoonaa kuutiometriä verrattuna markkinaehtoiseen kehitykseen.

Kallion mukaan kyse ei siis ole marginaalisesta hienosäädöstä, vaan metsätalouden mittaluokassa historiallisesta leikkauksesta. – Jos politiikka johtaa siihen, että hakkuut ja tulot siirtyvät Euroopan ulkopuolelle ilman merkittävää globaalia ilmastohyötyä, on perusteltua kysyä, onko suunta oikea. Vastuu tavoitteiden saavuttamisesta ja mahdollisista seuraamuksista on jäsenmailla.

Hakkuuvuoto on ilmastopolitiikalle todellinen ongelma

Kun puun kysyntä ei katoa, mutta tarjontaa rajoitetaan, markkina reagoi. – Jos EU:ssa hakataan vähemmän, mutta puutuotteiden kysyntä pysyy lähes ennallaan, tuotanto siirtyy muualle. Mallinnustulosten mukaan noin kaksi kolmasosaa EU:n hakkuuvähennyksistä kompensoituisi lisääntyneillä hakkuilla muualla maailmassa.

- Merkittävä osa Euroopassa tekemättä jätetyistä hakkuista tehtäisiin Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Venäjällä, Indonesiassa, Chilessä ja muilla merkittävillä metsäalueilla. Ilmastopolitiikan näkökulmasta tämä on keskeinen ongelma. Jos hakkuut vain siirtyvät maantieteellisesti, globaalit päästöt eivät juuri vähene.

Metsien hiilinielu EU:ssa voi kasvaa, mutta koska suuri osa vaikutuksista valuu Kallion mukaan muualle, sen globaali kokonaisvaikutus jää vaatimattomaksi. – Jos puun käyttö vähenee maailmassa, se saattaa lisätä fossiilisten tai uusiutumattomien materiaalien käyttöä. Puun ilmastohyöty ei synny vain metsään sitoutuneesta hiilestä, vaan myös siitä, että puu korvaa betonia, terästä ja fossiilisia polttoaineita.

Hakkuuvuodolla merkittävät taloudelliset seuraamukset

Hakkuuvuoto ei ole vain ilmastokysymys, vaan sillä on Kallion mukaan isoja taloudellisia seuraamuksia. – Kun puuraaka-aineen tuotanto vähenee EU:ssa, vähenevät myös jalostus, vientitulot, investoinnit ja työpaikat. Tutkimus ennustaa merkittävää tulonsiirtoa EU-alueelta muihin maihin.

- Suomelle, jonka metsäteollisuus muodostaa keskeisen osan viennistä ja aluetaloudesta, vaikutukset olisivat tuntuvia. Metsäsektorin arvoketju ulottuu metsänomistajista kuljetuksiin, koneurakoitsijoihin, teollisuuteen ja satamiin. Hakkuumäärien voimakas leikkaus heijastuisi koko ketjuun.

Tutkimuksen mukaan päästövähennysten kustannukset voivat nousta yli 700 euroon hiilidioksiditonnia kohden. – Vertailun vuoksi EU:n päästökaupassa hiilidioksiditonnin hinta on ollut viime vuosina murto-osa tästä. Jos sama päästövähennys voidaan saavuttaa muilla toimilla huomattavasti halvemmalla, herää kysymys politiikan kustannustehokkuudesta.

- Metsäsektorin roolia ilmastopolitiikassa tulisi arvioida kokonaisuutena, missä toimenpiteet tuottavat suurimman ilmastohyödyn suhteessa kustannuksiin. Talousmetsien hakkuurajoituksilla saavutettavan lisänielun ilmastohyöty ei vastaa kustannuksia, muistuttaa Kallio.

Ilmastopolitiikan keinot kustannustehottomia

Suomen kaltaiselle metsämaalle kysymys ei ole vain ilmastopolitiikasta, vaan Kallion mukaan myös talous- ja aluepolitiikasta.

- Tutkimustulosten valossa nykyinen LULUCF-politiikka ei näyttäydy kustannustehokkaana keinona vähentää päästöjä verrattuna muihin käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin. Kun huomioidaan hakkuuvuoto, tulonsiirrot EU:n ulkopuolelle ja rajallinen ilmastohyöty, kokonaisvaikutus on ristiriitainen. Kun ilmastotavoitteiden saavuttaminen on välttämätöntä, kokonaisuuden huomioivat keinot ratkaisevat, muistuttaa Kallio.

Kallion mukaan keskeinen haaste on se, että jäsenvaltioilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa metsien hiilinieluihin. – Valtion metsissä päätöksiä voidaan tehdä suoraan, mutta yksityismetsät muodostavat monissa maissa enemmistön. Lisäksi metsien kasvuun vaikuttavat sääolosuhteet, tuhot ja muut luonnon tekijät, joihin politiikalla ei voida vaikuttaa.