Pääkirjoitus 4/2025: Kesä koetteli jälleen puutavara-autoilijoita

Aloitin Metsätrans-lehdessä tasan kymmenen vuotta sitten, elokuussa 2015. Alaan tutuessa muistan ensimmäisenä hämmästelleeni, miten vielä löytyy tekijöitä hommiin, joissa talvella töissä painetaan pitkää päivää ja kelirikon aikaan ollaan säännöllisesti lomautettuna.

Aika pian opin, että melko heikosti niitä löytyykin. Pula kuljettajista, varsinkin osaavista sellaisista, on ollut kestoaihe lehdessä koko kymmenen vuotta ja jo aiemminkin. Samalla on noussut esiin kysymys siitä, mistä näin epävakaalle, heikon kannattavuuden ja kalliiden investointien alalle löytyy uusia yrittäjiä nykyisten ikääntyessä. Seminaareissa on puhuttu siitä, miten metsäalan houkuttelevuutta voidaan parantaa nuorien keskuudessa ja nostettu esiin myös pitovoiman merkitystä. Sitä, miten nykyisistä yrittäjistä ja työntekijöistä voitaisiin pitää kiinni.

Jonkin aikaa tuntuikin, että kausivaihtelusta oltiin menossa kohti ympärivuotisempaa, tasaista työsuoritetta. Se olisikin keskeinen edellytys sille, että yrittäjät voivat työllistää ja myös perheelliset sekä asuntovelalliset puuta ajaa.

Tämä kesä on kuitenkin tuntunut paluulta vanhaan ja syykin on selvä. Taustalla painaa asiakastahon hankaluudet markkinoilla. Pikainen katsaus Metsätransin verkkosivujen Metsäteollisuus-otsikon alle viimeisen kuukauden osalta on mollivoittoista luettavaa:

Sahateollisuus ennustaa vaikeaa syksyä, Sappi aloittaa muutosneuvottelut Kirkniemellä paperitehtaan sulkemisesta, Metsä Groupilla käynnistää 300 miljoonan säästöohjelman, UPM suunnittelee lopettavansa paperintuotannon Kaukaalla. Tähän kun lisätään vielä Stora Enson Junnikkala-kaupan tuomat muutokset, niin vaikutukset taitavat heijastua aika suureen osaan maan puutavara-autoilijoista ja metsäkoneurakoitsijoista.

Honkataipaleella-podcastin elokuisessa jaksossa Jonna Matikainen kertoi, että kuluva kesä oli nyt toinen putkeen, kun töitä on ollut todella vähän. Tämä on syönyt yrittäjän motivaatiota niin, että hän tunnustaa tutkailleensa mitä tutkintovaihtoehtoja ammattikorkeakoulussa olisi tarjolla.

Kuten lähes kaikki muutkin, myös Matikainen sanoo, että työ itsessään maistuu yhä 11 vuoden jälkeenkin, eikä pidemmänkään päivän tekeminen ole ongelma. Se sen sijaan syö kohtuuttoman paljon, kun työt kyykkäävät, etkä mitenkään pysty hinnoittelemaan sitä niin, että 8–9 kuukauden uurastus kattaisi kolmen kuukauden tyhjäkäynnin. Ja kun hinnalla asiaa ei voida kompensoida, minimitoiveena olisi inhimillisempi ja tasaisempi työkuorma.

Tässä lehdessä lopettamista kertoo pohtineensa myös 30 vuotta puuta ajanut Jussi Virta. Loppu näyttikin tulleen jo maaliskuussa, kun hän ei ollut valmis pudottamaan taksaa ja jatkosopimusneuvottelut UPM:n kanssa kariutuivat. Uusi Volvo oli menossa myyntiin ennen kuin sitä oli edes varusteltu puuautoksi. Lopulta sopimus kuitenkin syntyi, mutta tempoilu ei päättynyt edes tähän. Suosittelen lämpimästi lukemaan koko Virran haastattelun tästä: "Mitta täynnä"