Suomen Metsäkeskus: Metsätiaisten väheneminen voidaan vielä pysäyttää

Metsätiaiskannat ovat vähentyneet nopeasti viime vuosikymmeninä. Uusi tutkimuskooste kokoaa yhteen, miten metsien käsittely vaikuttaa tinttien elinmahdollisuuksiin. Katsauksessa esitetään myös ratkaisuja tilanteen parantamiseksi.

Suomessa elävien metsätiaisten – hömötiaisen, töyhtötiaisen, lapintiaisen ja kuusitiaisen – pesimäkannat ovat vähentyneet merkittävästi 2000-luvulla. Syynä tähän ovat metsien käsittely ja siitä seuraavat metsien rakennemuutokset. Tuore tutkimuskooste nostaa esiin näiden ongelmien lisäksi myös konkreettisia ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Kooste perustuu 18 pohjoiseurooppalaiseen tutkimukseen ja on osa Suomen metsäkeskuksen ja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Tinttimetsä-hanketta.

Metsien käsittelyllä on kiistaton vaikutus metsätiaisiin

Tutkimusten mukaan suurimmat metsien käsittelyn kielteiset vaikutukset kohdistuvat lajeihin, jotka ovat riippuvaisia vanhoista metsistä, laho- ja kolopuusta sekä sekapuustoisuudesta.

- Esimerkiksi hömötiainen pesii useimmiten lahoissa koivupökkelöissä, joihin ne kaivertavat itse kolonsa. Lisäksi niiden talvireviirit sijaitsevat vanhoissa metsissä. Voimakas metsien käsittely vähentää pesäpaikkojen ja suojien lisäksi myös tiaisten ravintoalueita, huomauttaa projektipäällikkö Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.

Vanhempi metsä tarjoaa talviaikaan enemmän ruokaa ja suojaa metsätiaisille. Vanhojen metsien vähetessä linnut joutuvat laajentamaan reviirejään, minkä takia samalle pinta-alalle mahtuu vähemmän lintuja. Laajemmalla talvireviirillä liikkumiseen kuluu enemmän energiaa, ja linnut ovat myös alttiimpia saaliiksi joutumiselle.

- Tutkimusten mukaan hömötiaisten stressihormonitasot nousevat ja selviytyminen heikkenee, jos talvireviirillä on vähemmän vanhempaa metsää. Lapintiaisella puolestaan pesäpoikasten kuolleisuus on korkeampaa avohakkuiden läheisillä alueilla todennäköisesti heikompien ruokailualueiden takia, sanoo Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Miten metsätiaisia voidaan auttaa?

Metsätiaiset eivät elä avoimilla alueilla mutta eivät myöskään vaadi elinympäristökseen aarniometsiä. Talousmetsissä metsätiaisten elinoloja parannetaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävillä hoitotoimilla.
Metsätiaisten talvielinympäristöiksi soveltuvia laajoja yhtenäisiä metsäalueita turvataan suosimalla jatkuvaa kasvatusta tai kasvattamalla metsiä nykyistä vanhemmiksi.

- Metsänomistaja voi myös suojella arvokkaita kohteita vapaaehtoisella METSO-ohjelmalla. Suojelusta maksetaan korvaus, kertoo Ruutiainen.

Kesäreviireillä puusto on nuorempaa kuin talvireviireillä ja siellä metsätiaisten tilannetta voidaan parantaa suosimalla metsänkasvatuksessa eri lehtipuulajeilla aikaansaatua sekapuustoisuutta. Lisäksi on tärkeää säästää tiaisille tyypilliset pesimäympäristöt, kuten soiden ja vesistöjen reunametsät. Niiden läheisyyteen jätetään riittävän leveät suojavyöhykkeet, koska kosteat olosuhteet ovat suotuisat pesäpökkelöiden lahoamiselle.

- Metsissä olevia pökkelöpuita tulee aina säästää hakkuissa ja tehdä lisäksi tekopökkelöitä helpottamaan metsätiaisten pesäpaikkapulaa. Myös nykyinen tekopökkelöiden teko-ohjeistus olisi syytä päivittää lajien tarpeita paremmin vastaavaksi, sanoo Ruutiainen.

Tutkimuskooste avaa metsien monimuotoisuuden merkitystä

Tutkimuskooste on metsätalousinsinööri Kristiina Sillanpään opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakoulussa. Työn toimeksiantajana toimi Suomen Metsäkeskus, joka on valtakunnallisen maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Tinttimetsä-hankkeen päätoteuttaja.

- Opinnäytetyöni aikana metsätiaisten maailma avautui minulle aivan uudella tavalla. Pienten lintujen elinympäristöjä tarkastelemalla hahmottui koko metsän monimuotoisuuden merkitys ja se teki tutkimusprosessista todella palkitsevan, kertoo Kristiina Sillanpää.