Naismetsäkoneenkuljettajien määrä edelleen pieni – uusi tutkimus valottaa alan mahdollisuuksia ja haasteita

Suomessa naismetsäkoneenkuljettajien osuus on vain alle kaksi prosenttia koko ammattikunnasta. Alan vetovoima on heikko naisten keskuudessa erityisesti väärien mielikuvien ja tiedon puutteen vuoksi. Työnantajat suhtautuvat naiskuljettajiin myönteisesti.

Tuoreen tutkimuksen mukaan naismetsäkoneenkuljettajien lähipiirin merkitys ja taustatiedot ovat vahvassa roolissa urapolun etenemisessä. Haastatteluihin osallistuneiden naismetsäkoneenkuljettajien urapolut olivat lähes poikkeuksetta saaneet alkunsa lähipiiristä: perhe, sukulaiset ja ystävät olivat kannustaneet alalle. Lisäksi isän ammatti tai rohkaisu nousi toistuvaksi ja merkittäväksi tekijäksi.

Monilla tutkimukseen osallistujista oli kokemusta raskaista koneista jo ennen varsinaista metsäkonekoulutusta; traktorit, kuorma-autot ja kaivinkoneet olivat tuttuja. Naiset kokivat metsäkoneenkuljettajan työn houkuttelevaksi ennen kaikkea itsenäisyyden, luonnonläheisyyden, sekä selkeän ja konkreettisten työjäljen vuoksi. Myös hyvä työllisyystilanne auttoi alavalinnassa.

Väärät mielikuvat ja ohjauksen puute jarruttavat alan valintaa

Tutkimus paljasti, että monella koulutusvalintavaiheessa olevalla nuorella naisella ei ole realistista käsitystä metsäkoneenkuljettajan työstä. Ala mielletään helposti fyysisesti raskaaksi ”miesten työksi”, vaikka nykyaikaiset koneet ovat huipputeknologisia ja työ on keskittymistä, havainnointia ja ongelmanratkaisua vaativaa.

Myös opinto-ohjaajien ja muiden opettajien kannustus alaa kohtaan koettiin vähäiseksi, tai jopa haittaavaksi tekijäksi. Metsäkoneenkuljettajan ammattia ei useinkaan tuoda esiin mahdollisena vaihtoehtona tytöille, vaan heitä ohjataan muihin raskaskonetöihin, esimerkiksi logistiikka-alalle.

Työnantajat suhtautuvat naismetsäkoneenkuljettajiin myönteisesti

Metsäkoneyrittäjät korostivat tutkimuksessa, että he palkkaisivat naisia mielellään. Varsinkin isoimmissa ja aiemmin naisia palkanneissa koneyrityksissä positiivinen asenne korostui. Alalla olevat naiskuljettajat ovatkin saaneet hyvää palautetta huolellisuudestaan, motivoituneisuudestaan ja osaamisestaan.

Työnantajien mukaan keskeisin syy naismetsäkoneenkuljettajien vähäiseen määrään onkin se, ettei alalle ja sitä kautta työnhakijoiksi hakeudu riittävästi naisia. Vanhempainvapaat ja niiden aiheuttamat käytännön järjestelyt ja kustannukset jakoivat kuitenkin metsäkoneyrittäjien näkemyksiä. Erityisesti pienissä metsäkoneyrityksissä, joissa ei ole valmiita sijaisjärjestelmiä tai kokemusta vanhempainvapaista, pitkiä poissaoloja voi olla vaikea hallita.

Lisää näkyvyyttä, koulutusyhteistyötä ja realistista viestintää

Sekä haastatellut naismetsäkoneenkuljettajat että työnantajat olivat yhtä mieltä siitä, että alan tunnettuutta ja vetovoimaa on lisättävä. Työstä tulisi tarjota realistista, mutta myönteistä tietoa ja ammatin esittelyä. Käytännön ratkaisuiksi ehdotettiin koulukäyntejä, työmaavierailuja ja naiskuljettajien näkyvyyden lisäämistä mediassa.

Tutkimus osoitti selvästi: metsäkoneenkuljettajan työ sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille – nyt tarvitaan vain enemmän rohkaisua ja tietoa, jotta potentiaali saadaan käyttöön.

Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla ja se oli Koneyrittäjät ry:n, Metsämiesten Säätiön ja UNITE-lippulaivan rahoittama.