Puutavarakuljetusta Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa. Maapinta-alaltaan reilun 1500 neliökilometrin saariryhmä ja Suomen ainoa maakunta, jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan väkiluku on noin 30 000 ihmistä, joista noin 12 000 asuu sen ainoassa kaupungissa, Maarianhaminassa. Ahvenanmaan tärkein elinkeino on merenkulku. Saarella pääkonttoriaan pitävät mm. Viking Line ja Eckerö-konserni. Kauniina kesäpaikkana saari houkuttelee myös turisteja, kävijöitä on vuosittain jopa kaksi miljoonaa, joista valtaosa Ruotsista. Teollisuuttakin on, tunnetuimpana Chips Group, joka käyttää sipsi- ja ranskanperunavalmistukseen koko saaren perunasadon ja vähän päälle. Yhteensä noin 28 miljoonaa kiloa vuodessa. Puita saarella hakataan ja kuljetetaan normaalisti melko rauhalliseen tahtiin. Alkuvuodesta riehunut Alfrida-myrsky laittoi nurin jopa kymmenyksen koko Ahvenanmaan puustosta, ja tuhojen korjaamiseksi apuja on tarvittu myös mm. Manner-Suomen puolelta. Metsätrans vieraili saarella lokakuun alussa tutustumassa paikalliseen puuautoiluun.

Uudenvuoden pyhänä iskenyt Alfrida, tai suomalaisittain Aapeli-myrsky, aiheutti Ahvenmaalla mittavia vahinkoja. Harvinaisen voimakas hirmumyrsky teki tuhoa omakotitaloille, sähkölinjoille ja metsille. Arvioiden mukaan jopa 5-10 prosenttia saaren 60 000 hehtaarin metsävaroista meni nurin, mikä tarkoittaa jopa 800 000 – 1 000 000 kuutiota puuta. Jos saarella normaalisti hakataan teollisuuden käyttöön keskimäärin 200 000 kuutiota puutavaraa vuodessa, niin nyt kaatui yhdessä vuorokaudessa jopa 4-5 vuoden saantoa vastaava määrä. Tämä aiheutti puunkorjuuseen runsaasti painetta ja saarelle saapuikin useita metsäkonemiehiä niin muualta Suomesta kuin Baltiastakin. Ahvenanmaalla toimii ainoastaan viisi metsäkoneurakoitsijaa, joista yhdellä koneita on useampia. Korjuussa kiireisin jakso ajoittui vuoden ensimmäiselle puolikkaalle, sillä kaatuneet puut pyrittiin saamaan mahdollisimman tehokkaasti pois metsästä ennen kesää ja tuhohyönteisten saapumista. Aluksi pääpaino oli arvokkaimman tukkipuun korjaamisessa. Metsänomistajille haitat olivat mittavia, sillä kohonneet korjuukustannukset laskivat puun hintaa. Osa puustosta oli myös vaurioitunut sen verran, että ne eivät kelvanneet sahatavaraksi.