Kiinnostus metsiin muutettava osaamiseksi

Uusien suunnitteilla olevien investointien osalta näyttää vihdoinkin siltä, että kotimainen puu saadaan liikkeelle. Kysymyksenasettelun painopiste ei ole vain puun riittävyydessä, vaan myös työvoiman saatavuudessa. Pohjois-Suomeen suuntautuva investointi-into on suurenmoista, mutta esimerkiksi puutautojen ammattitaitoisista kuljettajista on huutava pula. Alalta eläköityminen on suurempaa kuin uusien ammattilaisten tulo alalle. On selvää, että oppisopimuskoulutusta on kehitettävä määrätietoisesti, sillä alalla kuin alalla uusien osaajien kouluttamisesta maksetut korvaukset yrittäjälle eivät ole riittävän kannustavia.

Myös metsäkoneenkuljettajista on pulaa. Edes alan varmat työpaikat eivät tuo tarpeeksi uusia opiskelijoita alalle. Silti osallistuminen maailmanparannusketjuun kiinnostaa y-sukupolvea, eli 80- ja 90-luvulla syntyneitä, enemmän kuin koskaan. Voisi jopa sanoa, että myös laaja julkinen keskustelu metsistä ja metsien käytöstä on tavoittanut nuoret sukupolvet paremmin kuin miesmuistiin.

Kuten moni muukin maaseudun ammatti, myös metsäala kärsii virheellisistä mielikuvista. Mitä etäämmäksi metsä ympäristönä käy ihmisille, sitä vieraammaksi ja hankalammaksi käyvät käsitykset metsäalan tarjoamista mahdollisuuksista työllistyä. Metsäteollisuus tarvitsee myös prosessiteollisuuden, sähköautomaation, kunnossapidon, konepuolen, mekaanisen puualan ammattilaisia sekä teknisen koulutuksen suorittaineita AMK- ja yliopistoinsinöörejä.

Ristiriidan oikaiseminen, eli miten kasvava kiinnostus kanavoidaan osaavaksi työvoimaksi erilaisiin tehtäviin, on haaste koko mestäalalle. Jotta emme sahaisi omaa oksaamme, tulee koulutusresurssien turvaamisella ja erilaisten koulutusmuotojen kehittämisellä laajentaa vastuussa olevia hartioita.

Pula osaavasta työvoimasta on käsittämätön ongelma Suomen kaltaisessa maassa, jossa on käytännössä maksuton koulutus niin pitkälle, kuin opiskelijan omat rahkeet riittävät. Alan vaihtamista on yritetty helpottaa muuttamalla lähestymistavaksi elinikäinen oppiminen. Koulutuksen on tarkoitus tuottaa osaajia, ammattilaisia. Vaikka työmarkkinoilla tarve on kova, ei vaatimustasosta parane joustaa. Niin kauan, kun koulutamme ihmisiä ammatteihin pitää ammattinimikkeen kertoa, mikä henkilö osaa. Muutoin pohja koulutukselta katoaa ja jäljellä jää maailman koulutetuimmat työttömät. Ammattitaito on osaamista ja sen osa-alueiden mittaaminen osana koulutusta on yhtä oleellista kuin esimerkiksi puun rungon mittaaminen motokuskeilla.