Luonnonvarat ry: Metsäomaisuuden käyttöä ei tule rajoittaa kaavoituksella

Suomessa suojelulle on oma lainsäädäntönsä. Se pitää sisällään myös korvausmekanismin, silloin kun suojeluun päädytään.

- Kaavoitus ei saa olla suojelun lyömäase. Kaavoitus ei ole suojeluun tarkoitettu instrumentti, muistuttaa LUVA – Luonnonvarat ry:n puheenjohtaja Stefan Borgman.

Metsien turvaamiseksi käytetään entistä enemmän poliittisia keinoja, kuten esimerkiksi lakeja ja kaavoitusta. Luonnonvarakeskuksen eli Luken mukaan jo noin neljänneksellä Suomen metsä- ja metsänomaisella maalla on erilaisia käytön rajoituksia, joilla turvataan metsien monimuotoisuutta ja ihmisten tarpeita.

- Kuntien maankäytön tehtävänä on elinkeinojen edistäminen ja yhdyskuntarakenteen kokonaisvaltainen kehittäminen. Suojelumerkintöjä ei tulisi käyttää kaavojen viherpesuun. On olemassa käytännön esimerkkejä suojelumerkintöjen noudattamisen mahdottomuudesta käytännössä. Esimerkiksi taajamissa merkityillä suojelluilla alueilla puusto on jouduttu lopulta poistamaan turvallisuussyistä, tai suojeltavat luonnonarvot ovat kaavamerkinnästä huolimatta tuhoutuneet maankäyttömuutoksen seurauksena.

- Maa- ja metsätalous ovat normaalia elinkeinotoimintaa ja ihmisen omaisuuden suoja on turvattu perustuslain tasolla. Jokaisella on oikeus käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla ja muiden tulee kunnioittaa toisen omaisuutta, muistuttaa Borgman.

Moni metsänomistaja hakee metsästään taloudellista turvaa ja tuottoa, kuten hakevat esimerkiksi myös osakesijoittajat osakemarkkinoilta.

- Jos markkinat näyttävät epävakailta niin omaisuus siirretään turvallisempiin sijoituksiin. Jos kaavoituksesta tulee suojelun lyömäase, niin myös metsänomistajat reagoivat. Tehdään niin sanottuja ”aavistushakkuita” ja siirretään varat varmempiin sijoituksiin. Tämä ei paranna metsien monimuotoisuutta tai metsien kestävää käyttöä, muistuttaa Stefan Borgman.