Metsätrans-Lehti Oy
Metsäkoneurakointi

Suometsät uudistetaan edelleen pääosin avohakkuilla

Suometsissä jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on vielä vähäistä. Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelminä voidaan pitää laajasti määritettynä kaikkia muita hakkuutapoja paitsi avohakkuita.

– Luontainen uudistaminen on metsänviljelyä yleisempää ainoastaan Lapissa, jossa hieman yli puolet suometsistä uudistetaan luontaisesti, kertoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Suojuspuuhakkuut sopivat hyvin viljavien suometsien uudistamiseen, kun varttuneen puuston alle on syntynyt riittävästi kuusentaimia. Suometsissä käytetään kangasmaita enemmän suojuspuuhakkuita, mutta niiden osuus on merkittävä ainoastaan Pohjois-Suomessa ja Uudellamaalla. Lapissa suojuspuuhakkuilla uudistetaan yli puolet suometsistä (53 %), Kainuussa 15 prosenttia, Uudellamaalla 13 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla 12 prosenttia. Muualla Suomessa suojuspuuhakkuiden ja muiden luontaisen uudistamisen menetelmien käyttö on vähäistä. Poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuus oli alle kolme prosenttia suometsien kaikista hakkuista viimeisen vuoden aikana.

– Vain prosentti suometsien uudistushakkuista on kaistalehakkuita, vaikka ne soveltuisivat sinne hyvin. Poiminta- ja pienaukkohakkuita ei käytetä turvemailla kivennäismaita enemmän, mikä on myös hieman yllättävää, sanoo Remes.

Jatkuvapeitteinen kasvatus ei ole ratkaisu kaikkeen

Suometsien uudistamishakkuut vaikuttavat voimakkaasti maan vesitalouteen ja vesistökuormitukseen. Jatkuvapeitteisellä kasvatuksella pohjaveden pintaa voidaan helpommin pitää myös vesiensuojelun kannalta sopivalla tasolla.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Suometsissä olisi tärkeää välttää puutonta vaihetta, jolloin kohoava pohjavesi lisää ravinnekuormitusriskiä. Lisäksi erityisesti viljavat ojitusalueet ovat päätehakkuun jälkeen kasvihuonekaasujen päästölähteitä, sanoo johtava luontotiedon asiantuntija Miia Saarimaa Metsäkeskuksesta.

Jatkuvapeitteinen kasvatus ei menetelmänä kuitenkaan sovellu kaikkialle.

– Esimerkiksi juurikäävän saastuttamat kuusikot tulee viljellä myös suometsissä, jotta juurikäävästä ei tule pysyvä ongelma. Jatkuvapeitteinen kasvatus voi myös johtaa metsien kuusettumiseen jopa viljelyä enemmän, Remes toteaa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Suometsissä on myös erittäin huonosti luontaisesti taimettuvia kohteita, kuten karhunsammalturvekankaat, joiden uudistuminen luontaisesti voi kestää jopa vuosikymmeniä. Tämä heikentää myös hiilensidontaa. Jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla sopiva kasvatustapa sellaisilla mailla, joilla luontainen taimettuminen on riittävää.

Hakkuumahdollisuuksissa eroa maakunnittain

Suomen metsäkeskuksen arvion mukaan suometsien hakkuita olisi mahdollisuus lisätä nykyisestä erityisesti Pohjanmaan maakunnissa, joissa ojitettuja suometsiä on paljon. Hakkuumahdollisuuksia selvitettiin vertaamalla metsänkäyttöilmoituksilla ilmoitettuja hakkuita metsävaratiedon pohjalta laskettuihin hakkuumahdollisuuksiin.

Pohjois-Pohjanmaalla ainespuun hakkuukertymä jäi vuosina 2016-2018 vuosittain kaksi miljoonaa kuutiometriä pienemmäksi kuin Luonnonvarakeskuksen laskema suurin hyödynnettävissä oleva hakkuumäärä. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla hakkuita olisi ollut mahdollista lisätä miljoona kuutiometriä vuodessa ja Pohjanmaan maakunnassa puoli miljoonaa kuutiometriä. Suometsien osuus metsäalasta on näissä maakunnissa noin 40 prosenttia. Kivennäismaiden ja turvemaiden metsien hakkuumahdollisuuksien hyödyntämisessä ei ollut suuria eroja.

Eteläisen ja kaakkoisen Suomen maakunnissa on useana vuonna ylitetty suurin hyödynnettävissä oleva hakkuumäärä. Näissä maakunnissa hakkuita on tehty paljon myös suometsissä.