Yksipuolinen kuusen suosiminen on riski ilmaston muuttuessa

Luonnonvarakeskuksen synteesiraportti valottaa kuusen liiallisen viljelyn riskejä muuttuvassa ilmastossa ja koostaa yhteen tietoa viljelyteknisesti ja taloudellisesti realistisimmista, vähemmän käytetyistä puulajivaihtoehdoista.

Kuusi on suosituin Suomessa viljeltävistä puulajeista, mutta sen viljelyn riskit kasvavat ilmaston lämmetessä. Vaihtoehtoja kuuselle tarvitaan. Luonnonvarakeskus on tarkastellut synteesiraportissaan vähemmän käytettyjen puulajien mahdollisuuksia korvata kuusta eri kasvupaikoilla.

Kuusen osuus metsänviljelyssä on kasvanut 2000-luvulla. Samanaikaisesti männyn, rauduskoivun sekä harvinaisempien puulajien viljelyn osuus on supistunut. Esimerkiksi jalojen lehtipuiden ja hybridihaavan viljelyalat ovat promillen osia kokonaisviljelyalasta. Kuusen etuina ovat muun muassa sen hyvä viljelyvarmuus sekä sen muita puulajeja selvästi vähäisempi hirvituhoalttius.

Kuusen laajamittainen viljely on ongelma erityisesti sille liian karuilla kasvupaikoilla. Kuusen ennakoidaan kärsivän ilmastonmuutoksesta, sillä se on altis muun muassa ennustetulle kuivuuden lisääntymiselle sekä siitä aiheutuville seuraustuhoille, erityisesti kirjanpainajalle. Myös kuusen vakavan tuhonaiheuttajan juurikäävän ennakoidaan kasvupaikan ravinteisuudesta riippumatta hyötyvän ilmastonmuutoksesta. Ravinteikkaimmilla kasvupaikoilla puulajiston yksipuolisuus ei puolestaan tue metsälajiston monimuotoisuutta.

Nopein keino vähentää kuusen osuutta metsänviljelyssä on nostaa männyn ja rauduskoivun viljelyn määrää. Näiden viljelymenetelmistä on jo olemassa runsaasti kirjallisuutta ja käytännön kokemuksia. Tuoreessa synteesiraportissa arvioidaan muiden, vähemmälle huomiolle jääneiden puulajien käytön lisäämisen mahdollisuuksia ja riskejä. Raportissa kuvataan näiden lajien siemen- ja taimituotannolliset ominaisuudet ja kerrotaan viljelyyn vaikuttavista tuhoriskeistä. Lisäksi esitetään vertailu keskeisten lajien viljelykustannuksista.

Haasteet ja edut punnittava tapauskohtaisesti

Tarkastelussa on mukana 25 puulajia, joista seitsemällä – tervalepällä, hieskoivulla, tammella, siperianlehtikuusella, douglaskuusella, hybridihaavalla ja kontortamännyllä – arvioidaan olevan pääpuulajien jälkeen parhaat mahdollisuudet nykyistä laajamittaisempaan viljelyyn. Eräiden lajien, kuten tervalepän ja tammen, viljelyä voidaan perustella niiden merkityksellä luonnon monimuotoisuudelle.

Nykyisin vähän viljeltyjen puulajien yleistymisen esteenä ovat hirvien, valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden aiheuttamat tuhot sekä epävarmuus niiden puutavaran menekistä puunjalostusteollisuudessa. Osalla puulajeista haasteena ovat myös viljelymateriaalin saatavuus sekä selvästi pääpuulajeja korkeammat viljelykustannukset. Ulkomaisten puulajien viljely voi olla mielekästä niiden suotuisien ominaisuuksien, kuten tuhonkestävyyden tai nopean kasvun takia, mutta niihin liittyvät riskit luonnolle on punnittava.

Valtaosassa maata ja useimmilla kasvupaikoilla puulajivaihtoehdot ovat rajalliset. Eteläisimmän Suomen ravinteikkailla kasvupaikoilla valinnanvaraa on eniten. Kuusen viljelyä ei ole syytä lopettaa, mutta nykyistä tarkemmalla puulajivalinnalla voidaan varautua tulevaan ilmastoon. Tämänhetkiset suuret hirvieläinkannat haittaavat metsätalouden sopeutumista ilmastonmuutokseen.