Pääkirjoitus 5/2023: Onko ruoho vihreämpää maan rajojen tuolla puolen?

Suomalainen kuski on perinteisesti ollut kovaa valuuttaa maailman metsäkonemarkkinoilla. Kun länsinaapurissa tai Keski-Euroopassa on riehunut myrsky, tai kirjanpainajatoukka tehnyt tuhojaan, suomalaisia on lähtenyt auttamaan hädässä, ja samalla vuolemaan ehkä hieman leveämpää leipää.

Metsätrans on vuosien varrella vieraillut useita kertoja Ruotsissa ja Saksassa jututtamassa suomalaisia, pääosin sinne lähteneitä yrittäjiä, mutta jonkin verran myös kuljettajia. Tämän lehden mentyä painoon toimittajamme Visa Vilkuna teki reissun Saksaan, ja sen tuloksista lukijamme pääsevät nauttimaan seuraavassa numerossa, ja ehkä jo hieman aiemmin verkkosivuillamme.

Myös kanadalainen jättiyritys J.D. Irving on tehnyt jo useamman rekrytointireissun Suomeen, viimeksi lokakuun alussa maan itärannikolle etsittiin niin metsäkoneen- kuin yhdistelmäajoneuvonkin kuljettajia Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa. Soittelin yhteyshenkilönä toimineelle Laura Enckellille, joka kertoi tapahtumaan ilmoittuneen 55 kiinnostunutta.

Toistaiseksi viimeisen kolmen vuoden aikana Kanadaan on tätä reittiä lähtenyt 16 suomalaista. Kokemus on ilmeisesti ollut melko positiivinen, sillä takaisin on tullut vasta yksi. Tähän asti lähtijöistä yhtä vaille kaikki ovat olleet metsäkonekuskeja, mutta lokakuun rekrytointiin osallistui Enckellin arvioiden mukaan suunnilleen yhtä paljon myös yhdistelmäajoneuvonkuljettajia.

Kiinnostuneiden joukosta haastatteluun etenee noin 15–20 henkilöä, joista palkataan ehkä noin puolet. Ammattitaitoisista kuljettajista on pulaa globaalisti, ja J.D. Irvingillekin Suomi on ensisijainen rekrytointimaa, koska paikallisen koulutuksen laatua pidetään korkeassa arvossa. Enckellin mukaan suurin osa kiinnostuneista oli työsuhteessa olevia, joten jokainen ison veden taakse lähtijä jättää aukon kotimaan metsäsektorille.

Ulkomaille vetää ennen kaikkea halu kokea jotain uutta. Ainakaan Enckellin näkemyksen mukaan kyse ei ole rahasta, tai siitä että Suomen oloissa olisi jotain valitettavaa. Tarjolla oleva kokemus houkuttaa niitä, joiden elämäntilanteeseen muutto ison veden taakse sopii. Eikä kyse ole pelkästään nuorista sinkuista, myös useampi perheellinen oli valmis siirtämään ruokakuntansa Kanadaan.

Silti pesti ulkomailla ei ole mikään automaattinen tie onneen. Yksi tuttu kaveri lähti aiemmin syksyllä uuden perään naapurimaahan. Mielessäni suunnittelin jo jutun tekoa, mutta pesti loppui ennen kuin alkoikaan ja ensimmäinen reissu jäi myös viimeiseksi. Työ, kalusto ja odotukset eivät vastanneetkaan sitä, mitä ennalta oli keskusteltu. Näin voi luonnollisesti käydä myös Suomessa, tuttuun ja turvalliseen on helppo jäädä. Muutokseen liittyy aina riskejä, niitä voi hallita tekemällä taustaselvitykset mahdollisimman tarkkaan.