Perämeren entinen silakkakeidas
Malören eli suomeksi Maluri on aikoinaan ollut tärkeä tukikohta suomalaisille kalastajille. Saari sijaitsee ulkomerellä Haaparannan edustalla ja se kuuluu Kainuun eli Kalixin kuntaan. Maluri on metsätön ja sen takia saaren kirkko ja majakka näkyvät kauas merelle.
Hailuotolaiset ja liminkalaiset kalastajamaanviljelijät eivät vierastaneet noin sadan kilometrin matkaa Perämeren pohjukkaan. Etupäässä silakan kalastus oli jo reilu 300 vuotta sitten tuottoisaa, sillä jo 1600-luvun lopulla hailuotolaiset kalastajat joutuivat maksamaan veroa Alatornion kirkolle.
Raha liikkui ennenkin
Malurista tuli 1700-luvulla sen verran tärkeä taloudellisesti, että Tornion kaupungin maistraatti päätti rakennuttaa saarelle komean kahdeksankulmaisen kirkon. Vuodelta 1768 olevaa kirkkoa on kutsuttu saariston tuomiokirkoksi. Puuttomalla saarella oleva kirkko toimi kauan merenkulkijoiden suunnistusmerkkinä. Saaren suuruusaika oli 1700-luvun loppupuoliskolla, jolloin silakan kalastus oli erityisen vilkasta.
1700- ja 1800-luvuilla Malurissa ei ollut laitureita, vaan veneet vedettiin maihin ja isommat veneet olivat ankkuroituna. Tämä oli hankalaa etenkin kovalla etelätuulella. Asian ratkaisemiseksi ja luotsin tarjoamiseksi laivoille, rakennettiin saarelle kiskot. Näin vene voitiin kuljettaa vaunulla saaren yli ja laskea veteen tuulelta suojassa. Kiskoja ei enää ole jäljellä, mutta opaskartasta selviää lyhyehkön rautatien sijainti.
Ruotsin vallan aikana matka Hailuodosta Maluriin oli helppo taittaa. Kun Suomi joutui Venäjän vallan alle, Maluriin oli purjehdittava Haaparannan tullin kautta. Ruotsin vesille lähdettiin jo kesä–heinäkuun vaihteessa ja kotiin palattiin elokuun loppupuolella.
Maluri on keskeinen paikka, kun saavutaan Perämeren pohjukan satamiin. Saarella on ollut merimerkkejä satoja vuosia ja tunnettu majakanrakentaja Gustaf von Heidenstam vieraili saarella vuonna 1850. Jo seuraavana vuonna majakanrakennustyöt olivat käynnissä.
Hintaromahdus lopetti kalastuksen
Saaliskala silakka oli suolattuna etenkin hailuotolaisten tärkein kauppatavara. Se oli olennainen osa paikallista ruokakulttuuria. Vielä 1880-luvun lopulla silakanpyyntiin Malurin vesille lähti parhaimpana kesänä peräti 22 hailuotolaista venekuntaa. Vuonna 1902 kutusilakkaa pyysi enää viisi venekuntaa ja vuotta myöhemmin Malurin vesille lähti ainoastaan kolme venekuntaa. Kiinnostusta vähensi silakan hinnan voimakas heikkeneminen. Ensimmäisen maailmansodan vuosina hailuotolaisilta kiellettiin kokonaan kalastaminen Ruotsin aluevesillä.
Tätä nykyä Maluri on luonnonsuojelualue ja saaressa on erittäin vaatimaton retkisatama. Saarella on parisen kymmentä rakennusta, joista suurin osa on hyvin hoidettuja mökkejä. Kalastajakylän ominaispiirteet ovat säilyneet varsin hyvin vuosien varrella.
Malurilla on myös kiinnostava linnusto ja saaren ominaislintu on lapintiira. Karuudestaan huolimatta saareen leviää kasvillisuutta vuosi vuodelta enemmän. Saarella kasvaa useita kymmeniä pihlajia ja matalammista kasveista pujo ja vadelma näyttävät onnistuneen hyvin saaren valloituksessa. Jäljellä on kuitenkin suuria alueita meren hiomilla upeilla kivikoilla. Violetti merinätkelmä, yhdessä rantavehnän kanssa sitoo tehokkaasti hiekka rantoihin.
Saarella on runsaasti asumuksia loma- ja virkistyskalastuksen käytössä. Saarelle pääsee kesäisin satunnaisesti liikennöivän vesibussin kyydissä Kalixin satamasta.
