Kauneutta ei kannata piilottaa

Tulin juuri ukrainalaisten järjestämästä kiitosjuhlasta, jossa oli tarjolla ukrainalaista ruokaa ja herkkuja. Paikkakunnallamme asuvat ukrainalaiset antavat tapahtuman tuoton kotimaansa sairaalalle ja kuntoutuskeskukselle, jossa hoidetaan fyysisesti ja psyykkisesti traumoja saaneita lapsia. Osallistujia oli paljon, mikä todistaa lähimmäisen rakkauden voimaa.

Valkokankaalle heijastettiin Ukrainan luonnon ja rakennuksien kauneutta, jota sodan pommitukset turmelevat edelleen. Iäkäs ukrainalaisnainen katsoi kaihoisasti videokoostetta, joka päättyi nykyisiin todellisuuskuviin: hädässä paareilla makaaviin lapsiin, verta vuotaviin ja itkeviin kansalaisiin, palaneisiin ja sortuneisiin rakennuksiin. Mitä vääryyttä, kärsimystä ja nöyryyttä tämän ihmisen sydämessä ja ajatuksissa mahtoikaan olla? Tilaisuus päättyi ukrainalaisten kansallislauluun, jota maasta paenneet lauloivat vakavina oikeat kädet sydämiensä päälle asetettuina.

Pelkät sanat eivät riittäneet lohduttajiksi. Pysähdyin kuuntelemaan heille toivoa ylläpitävää laulua ja itkin. Kotimatkalla ajattelin Tuure Kilpeläisen `Surusilmäinen kauneus´ -laulun sanoja: ”Ruudulta huutava rumuus lyö silmiin. Mä tahtoisin paeta, päästä niin kauas, kun viisaus on kadonnutta valuuttaa ja totuus lonkalta ammuttu laukaus. Kuka täällä maatansa rakastaa? Kuka sitä repii ja hyvän tappaa? Kun ahneus on pakenevaa valuuttaa ja totuus on vasurilla ammuttu laukaus.” Päätin kuunnella koko laulun, joka jatkuu: ”Anna meille lämpö ja laupeus. Anna minun olla se vihaton poika!”

Herkistyin entisestään, enkä taida olla ainoa, johon melodian lomaan ujutetut, toinen toistaan puhuttelevammat sanat uppoavat ja tekevät maailmasta kauniimman. Uskon, että alamme aistia kauneutta sitä enemmän, mitä tietoisemmaksi tulemme kauneuden lähteistä. Kauneus on meidän jokaisen sisäinen elämyksemme, jonka tajuamme mielessämme. Kauneus liittyy aistittaviin ominaisuuksiin, joista toinen osa muodostuu ihmisen rakentamasta. Käytännöllisyyden rinnalla kauneudella on oma sijansa kaikessa ihmisen luomassa.

Toinen ja merkittävästi suurempi osa kauneutta on luonto, joka monimuotoisuutensa ansiosta on täynnä ihmeitä. Kukapa meistä ei olisi lumoutunut henkeä salpaavista maisemista, auringonlaskuista, väreistä, muodoista, vastasyntyneistä tai luonnon voimasta, jonka rinnalla olemme pieniä. Valitettavasti olemme kuitenkin riittävän vahvoja voidaksemme turmella luonnon kauneutta. Onneksi meillä on myös viisautta lisätä kauneutta ympärillämme ja toisillemme. Kauneus on jotakin, mitä meidän pitää kylvää ja levittää ihan joka päivä!

Ehkä pitää aloittaa miettimällä, mitä haluamme nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea. Onko kodeissamme ja ympäristössämme meitä miellyttäviä asioita? Osaammeko ottaa oppia heistä, jotka kertovat olevansa elämässään kiitollisia monista kauniista asioita? Mitä ovat kauniit teot?

Jaammeko kauniita muistojamme, joiden siivittäminä saamme palata kauneudella kyllästettyihin kokemuksiimme? Sanommeko kauniita asioita?

Joulu houkuttelee meidät lukemattomien kauniiden asioiden äärelle. Voisimme luvata toisillemme vähintäänkin jouluna tehdä maailmastamme kauniimman Suvi Teräsniskan sanoin: ”Jos me onnistumme kaiken kauniin toisiltamme piilottamaan, tämä maailma tarvitsee joulun meidän rakkauden paljastamaan.”

Kiitän teitä lukijoita tästä vuodesta, joka toivottavasti oli hyvällä tavalla mieleenpainuva. Toivotan elämäänne terveyttä ja kykyä luoda hyvää ja kaunista ympärillenne tulevana vuonna 2024.