Metsäjuristi Laura Harjunpää: Hakkuiden rajoittamisvaateille ei oikeudellisia perusteita — Rajoitusten pelossa tehdään aavistushakkuita

Metsätalouden juridiikkaan erikoistuneen juristin Laura Harjunpään mukaan poliittisilla perusteilla ei voida rajoittaa metsänhakkuita, koska omaisuudensuoja on turvattu perustuslailla. – Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on määritelty ihmisoikeudet ja perusoikeudet, joilla on hyvin vahva lainsäädännöllinen suoja ja asema, joihin kajoamista ei voida tehdä poliittisilla puheilla ja päätöksillä.

– Kun viime aikoina on eri tahoilta vaadittu ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen nimissä metsähakkuiden rajoituksia, puhutaan perusoikeuden rajoittamisesta. Täytyy hyvin tarkkaan punnita, miten pitkälle meneviä rajoituksia voidaan tehdä ja millä perusteilla.

Metsänomistajat ovat Harjunpään mukaan tilanteesta huolissaan. – Rajoittamista vaativat puheenvuorot avautuvat yksittäisille metsänomistajille pelottavina ja kummallisina. Samaan aikaan kun he kokevat syyllistämistä julkisessa keskustelussa, puheet metsähakkuiden rajoittamisesta vaikuttavat metsänomistajiin siten, että tulee kysymyksiä, pitääkö nyt hakata ja miksi metsänomistajan pitäisi olla maksumies fossiilitalouden aiheuttamasta ilmastomuutoksesta?

– Monet tekevät aavistushakkuita rajoitusten pelossa jo nyt. Osa myös harkitsee kahteenetsämaan hankkimista, kun tilanne koetaan epävakaaksi ja metsän käytön mahdollisuudet tulevaisuudessa epävarmoiksi. Näihin liittyvät kysymykset ovat edunvalvojalle hankalia, koska kilpailulaki kieltää antamasta suosituksia markkinoilla toimimiseen.

Harjunpään mukaan metsänomistajia pohdituttaa luottamus asiantuntijoihin, kun eri tahoilta saadaan erilaisia vastauksia. – On paljon tietoa ja tilastoa ja jokaisen näkökulman edustaja saa tilastot käännettyä oman näkökulmansa taakse. Vaikka keskustelussa väitetään, että Suomessa hakataan metsiä valtavia määriä, pitkän aikajänteen tarkastelu osoittaa, että hakkuut ovat itse asiassa pysyneet lähes samana suhteessa puustopääomaan. Kun puun määrää on metsissä pystytty kasvattamaan, osoittaa, että on tehty paljon asioita myös oikein.

Ilmastonmuutoksen taloudellisia seuraamuksia halutaan kaataa metsäsektorille

Uusin keskustelu metsän maaperän muuttumisesta päästölähteeksi herättää myös kysymyksiä asian uutisoinnista. – On väärin sanoa, että metsistä on tullut päästölähde. Maaperä ja puusto ovat kaksi eri asiaa ja puusto on edelleen hiilinielu. Kun Suomi raportoi rehellisesti maaperäpäästöistään meitä halutaan rangaista EU:ssa niistä, vaikka muualla ei välttämättä niitä edes mitata tai mittauskriteerit ovat toiset.

– On kummallista, että naapurimaa Ruotsi, jossa on suunnilleen samat olosuhteet, saa aivan toisenlaiset tulokset. Kun olosuhteet ja päästöjen laskemisen kriteerit ovat erilaisia jäsenmaissa, millä määritellään EU:n asettamien tavoitteiden toteutuminen ja niistä seuraavat mahdolliset sanktiot. Kun pelotellaan miljardilaskulla, on hyvä muistaa, että yksikään maa ei ole vielä joutunut päästöoikeuksia ostamaan, eikä niitä ole edes olemassa.

EU:lla on Harjunpään mukaan Troijan puuhevonen, jolla on tuotu ilmasto- ja ympäristöpolitiikka taitavasti vaikuttamaan meidän kansalliseen metsäpolitiikkaamme.
– Pohjoisista metsämaista pyritään tekemään nyt koko Euroopan keuhkot, kun meillä on useita jäsenmaita, joissa metsät on hakattu lähes kokonaan.

– Meillä on vahvasti erilaisia näkemyksiä siitä, pitääkö lisätä hiilensidontaa metsissä vai kasvattaa hiilivarastoa. Kun ilmastopolitiikka nojaa nyt Suomessa metsien nielujen kasvuun, hiilivaraston kasvattaminen metsään ei muuttuvassa ilmastossa ole kestävä ratkaisu. Metsän normaaliin kiertoon kuuluu, että puu kuolee jossain vaiheessa ja alkaa lahota. Ilmaston lämpenemisen myötä metsien tuhoalttius lisääntyy, jolloin metsä ei voi olla pysyvä hiilivarasto.

Suurin ilmastohyöty on Harjunpään mielestä saavutettavissa fossiilisten käytön vähentämisessä. – Siinä on suurvalloilla iso rooli ja viime kädessä raha puhuu. Nyt koko taloudellista taakkaa ilmastomuutoksesta kaadetaan metsäsektorin syliin, ja kauhistellaan että polttoaineiden hinnan nosto uusiutuvien lisäämisen seurauksena tulisi veronmaksajien maksettavaksi. Metsänomistaja on myös veronmaksaja, miksi hänen pitäisi olla suuri maksumies fossiilitalouden aiheuttamasta ilmastomuutoksesta.

– On väärin kumota ilmastomuutoksen kustannustaakkaa metsäsektorin harteille. Metsäala kokonaisuudessaan on merkittävä veronmaksaja ja kun suuri osa Suomen viennistä tulee metsäteollisuudesta, me leikimme tulella. Suomen vuoteen 2035 asettama hiilineutraalisuustavoite on turhan kunnianhimoinen ja sitä tulisi kriittisesti tarkastella uudelleen, koska siihen tuskin tullaan pääsemään.

Metsätaloutta säädellään vahvasti

Harjunpää muistuttaa, että metsien käyttö on aina ollut Suomessa suhteellisen vahvasti säädeltyä. – Luonnonsuojelulaki rajoittaa tiettyjen alueiden käsittelyä ja turvaa eliölajeja. Metsälaissa on rajoitteita, joilla muun muassa estetään erityisen tärkeiden elinympäristöjen turmelemista hakkuilla ja varmistetaan metsän uudistuminen hakkuiden jälkeen.

Sekä metsälaki että luonnonsuojelulaki määrittävät kynnysarvot, jolloin metsänomistajille koituvat haitat tulee korvata. Nyt poliittisessa keskustelussa puhutaan vain rajoittamisesta ja suojelusta, eikä korvauksista mitään.

– Kun hakkuiden rajoituksilla tavoitellaan tiettyjä päämääriä, oikeasuhtaisuuden periaatteen mukaan ei pidä mennä pidemmälle kuin on tarpeen. Rajoitusten sijaan on muistettava myös positiiviset kannustimet ja muut keinot, kuten luontoarvojen vaaliminen ja lisääminen luontoarvomarkkinoiden avulla.

Vaikka metsien luontoarvo- ja ekosysteemipalveluista puhutaan paljon, niiden tuotteistaminen ja ansaintalogiikka ovat vielä luomisvaiheessa. – Luontomatkailun kehittäminen on varmaan pisimmällä Lapissa, jossa se tarjoaa vaihtoehtoisia ansaintamahdollisuuksia myös yksityisille metsänomistajille, kunhan toiminnan vastuullisuudesta pidetään kiinni. On paljon ideoita kuten pakurinviljely, mahlantuotanto, japanilainen metsäkylpy tai kummimetsätoiminta puuttomiin maihin, sanoo Harjunpää.