Tiina Kustula: Rakkaus vei Ranskaan, sattuma metsäkonekauppiaaksi

Rovaniemen Savukoskella syntynyt Tiina Kustula lakitettiin ylioppilaaksi 80-luvun alussa, jonka jälkeen hän pääsi Vaasan Kauppaoppilaitokseen opiskelemaan vientikaupan linjalle. Valmistumisen jälkeen työpaikka löytyi kotikunnasta, Marttiinin konepajan vientisihteerinä. Sattuma vei nuoren naisen Ranskaan, jossa hänestä on kasvanut arvostettu metsäalan ammattilainen.

Kone-Ketosen kanssa Kustula aloitti yhteistyön vuonna 1998, tuossa vaiheessa Ranskassa oli vierähtänyt jo vuosikymmen. – Elettiin kevättä 1988, Lauri Marttiini, erittäin persoonallinen johtaja, käski minun hakea asiakkaan lentokentältä. Kentällä rakastuimme kai ensisilmäyksellä. Tutustumisen jälkeen muutin Ranskaan 8.8.1988, Tiina kertoi Metsätrans-lehden haastattelussa reilut kymmenen vuotta sitten. Tämä haastattelu tehtiin 7. elokuuta 2024, seuraavana päivänä Kustula oli matkustamassa Pariisiin katsomaan olympiatulta, kuin juhlistaakseen 36 Ranskassa vierähtänyttä vuotta.

Kulttuurimaa koulutti

Alkuajat uudessa maassa ja uudenlaisen kulttuurin äärellä olivat raskaita. – Ranskan kielen taitoni oli aivan onneton, olin opiskellut vain lukioranskan. Pahimpia muistoja alkuajoilta ovat ranskalaisten kova tupakointi sisätiloissa ja jopa kuuden tunnin pituiset perhelounaat. Oli se vaikeata istua tuollainen pitkä aika ruokapöydässä, ymmärtämättä juuri mitään. Avomiehen kanssa puhuttiin välillä englantia. Taistelemalla ja suomalaisella sisulla oli vain jaksettava jankuttaa kieltä olla periksiantamaton. Näin kielitaito sitten kehittyi.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Kustula aloitti työt miehensä Emile van Landeghemin yrityksessä Esternayn pienessä kylässä, noin sadan kilometrin päässä Pariisista. Hän teki toimistohommia, hoiti tullauksia ja piti yhteyksiä Suomeen. Elettiin aikaa ennen Suomen EU-jäsenyyttä, joten vienti ja tuonti vaativat aikamoista paperisotaa.

Van Landeghem oli teknisesti lahjakas ”Pelle Peloton”. Hän rakensi metsäkoneita ja haketuslaitteita, jotka tuolloin olivat reilusti aikaansa edellä. Pari vuotta myöhemmin yritys myytiin uusille kanadalaisomistajille, mutta pariskunta jatkoi sen työntekijöinä, kunnes vaikeat ajat ajoivat uuden omistajafirman konkurssiin 1992.

Tiinan mies perusti jälleen oman yrityksen, ja Kustulallekin avautui uusia ovia. – Finpro, Suomen kaupallinen edustusto etsi Pariisiin suomenkielistä sihteeriä. Sain paikan, ja asuin sitten viikot Pariisissa ja viikonloput maalla. Vähitellen metsäpuolesta tuli minulle oma alani siellä.

Metsäkonekauppiaaksi

Varsinaisen metsäkonekaupan pariin Tiina Kustula päätyi, kun Nokka etsi Profi-koneelleen maahantuojaa Ranskaan. – Mietittiin avomiehen kanssa, olisiko tämä meidän juttumme. Otimme Jorma Nokkalaan yhteyttä, ja neuvottelimme sopimuksen, hän muisteli aiemmin Metsätransille.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Seuraavana vuonna perustettiin Nokka France, josta Jorma Nokkala omisti 51 ja Tiinan avomies 49 prosenttia. – Itse olin firman yleismies, Kustula kuittaa.

Esimiehenä toimi Haverisen Martti, jota Tiina edelleen arvostaa suuresti. – Hän soitti joka viikko, neuvoi ja tsemppasi kaikin tavoin. Martti sanoi aina, että sinun pitää luoda itsellesi verkosto, pitää olla sidosryhmiä. Myöhemmin ymmärsin, kuinka oikeassa hän olikaan. Nykyään apua annetaan ja saadaan puolin ja toisin, se on älyttömän tärkeä juttu. Tuo Martin lause, on edelleen tärkein saamani oppi alalle, Tiina kiittelee.

Vuodet Profin parissa tarjosivat arvokasta kokemusta. Tyypillisesti asiakkaat soittivat ensin Tiinalle ongelmistaan, hän neuvoi niin pitkälle kuin osasi, ja tarvittaessa pyysi lisätietoja Suomesta. Oikea henkilö ja vastaus löytyi aina, oli sitten ilta tai viikonloppu. Samalla harjaantui Kustulan oma osaaminen, asiakkaalta oli osattava koneen oireiden perusteella kysyä oikeat kysymykset, jotta tarkka vikakuvaus saatiin selville. – Olin kuin tehtaan etäispääte täällä Ranskassa, hän kuvailee.

Keto-yhteistyö

Metsäkoneet tarvitsevat ympärilleen monenlaisia varusteita ja näiden myynti tulikin luontevasti osaksi Kustulan tuoterepertuaaria matkan varrella. Kone-Ketosen kanssa yhteistyö käynnistyi 1998.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Täällä oli Nokka-Profissa Ketosen koura. Kone kiersi tekemässä demoja, ja se poiki yhteydenoton asiakkaalta, joka halusi ostaa Keto-kouran Ösan peruskoneeseensa. Soitin sitten Ketoselle, ja kysyin, myymmekö me?

Kun harvesteripäitä sitten ryhdyttiin myymään, tarvittiin myös asennus- ja huoltopalvelua. Tiina kiittelee vuolaasti Esa Polvi-Lohikoskea, joka on kulkenut asennusreissuilla alusta alkaen. – Esa on varmaan Suomen tai koko maailman parhaita alan työntekijöitä. Hän osaa kertoa juurta jaksain, miten laitteet toimivat. Tässä on vaadittu sinnikkyyttä, sillä minun on pitänyt ensin itse ymmärtää toiminnot, jotta voin kertoa asiat kuljettajille. Muistan, kuinka alussa Esalta vaadittiin pitkää pinnaa, kun yritin ymmärtää jotain vastaventtiilin toimintaa. Täällä metsäkoneenkuljettajat eivät ole monestikaan saaneet teknisen alan koulutusta, joten hyviä opettajia tarvitaan.

Kun Polvi-Lohikoski lopetti parinkymmenen vuoden jälkeen, se oli Kustulalle iso kolaus. Samoihin aikoihin Profi myytiin Ruotsiin, joten vuosi toi yritykselle suuria muutoksia. Lopulta Itävallasta löytyi uusi asentaja, ja hommat jatkuivat suunnilleen entiseen malliin.

Kiitokset menevät myös Kone-Ketoselle Kristiinankaupunkiin. – Varaosapalvelu on aina toiminut hienosti. Meillä on Ranskassa oma varasto, mutta tarvittaessa Suomestakin saadaan tavara jopa vuorokaudessa tänne.

Tiina muistaa edelleen hyvin tuulenkaatovuoden 2000. – Silloin me myimme varmaan eniten kouria täällä. Mieletön draivi oli päällä. Hakalan Jarikin oli täällä, ja me jäimme Jarin kanssa kouluttamaan asiakasta, kun Esa meni jo asentamaan seuraavaa konetta. Enää en taitaisi jaksaa sellaista menoa.

Uusi elämänvaihe

Vuosituhannen vaihde toi Tiina Kustulan elämään suuren muutoksen, kun hänen miehensä kuoli syöpään vuonna 2000. Tätä ennen Tiina oli ostanut hänen osuutensa maahantuontiyrityksestä. Nokka puolestaan myi harvesterituotantonsa Profi-Forest Oy:lle vuonna 2003, mutta Kustula jatkoi myyntiä entiseen malliin. Jorma Nokkala jatkoi edelleen toisena osakkaana, vaikka Nokalla ei enää metsäkoneliiketoimintaa ollutkaan. Kiireiden takia kului lopulta neljä vuotta, kunnes Tiina sai ostettua Nokkalan osakkeet ja vaihtoi samalla yrityksen nimeksi TKForest.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Nyt 12 vuoden ajan Tiinalla on ollut uusi ranskalainen mies, josta on tullut myös TKForestin työntekijä. – Tapasin hänet, kun avasin silmät ja sydämeni uudelleen. Hän on koulutukseltaan sisustussuunnittelija ja työskennellyt aiemmin Ranskan historiallisten monumenttien restauroijana työskenteli, mutta on hoitanut nyt jo vuosikymmenen yritykseni hallinnon ja kirjanpidon. Eivät ne hänelle entuudestaan olleet lainkaan tuttuja asioita, mutta sinnillä hän opetteli.

Pariskunnan arki on ollut työntäyteistä. Tiina on pitkään yksinyrittäjänä toimiessaan tottunut tekemään paljon hommia, ja oma elämä on välillä jäänyt sivuun. Harrastuksille ei juuri ole ollut aikaan. – En kuitenkaan valita, sillä työ on ollut aina todella mielekästä ja siitä on tullut minulle elämäntapa.

Haaveissa siintävät kuitenkin jo leppoisammat ajat. – Olen ajatellut, että vielä kun terveyttä riittää, voisin hidastaa tahtia ja jossain vaiheessa myös lopettaa kokonaan. Tarkoituksena ei ole tehdä töitä seitsemänkymppiseksi, elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Miehelleni tärkeä harrastus on mehiläistenhoito, kuningattarien kasvatus ja pienissä määrin myös hunajantuotanto, siinä tarvitaan myös minun apua ja olen ilolla mukana tässä mielenkiintoisessa harrastuksessa. Tämän lisäksi nautin myös kukista, puutarhan hoidosta ja pihatöistä, lukemisesta, valokuvauksesta ja matkustamisesta, Tiina luettelee.

Hän kertoo laatineensa itselle Bucket listin kohteista, joissa haluaisi vierailla pelkästään Ranskassa. – Tuntuu, että pitäisi olla kaksi tai kolme elämää, jotta ehtisi tehdä kaikkea mistä nauttii, Kustula päivittelee.

Vahvasti Ranskaan juurtuneenakaan Tiina Kustula ei täysin sulje pois mahdollisuutta muuttaa vielä joskus takaisin Suomeen. – Miehenikin tykkää kalastaa ja liikkua luonnossa, ja käymmekin Suomessa yleensä pari kertaa vuodessa. Seuraavan kerran olemme tulossa Rovaniemelle vielä elokuun aikana. Ehkä ihannetilanne olisi, jos voisimme jatkossa viettää enemmän aikaa molemmissa maissa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Ranskassa huolestuttaa ennen kaikkea turvallisuus. – Vaikka asumme pienessä sadan asukkaan kylässä, meillä on pakko olla kodissa varashälyttimet ja rautaluukut ikkunoissa. Joka kerta lähtiessä kauhistuttaa ajatus tyhjilleen jäävästä talosta, niin paljon täällä on väkivaltaa, ja jopa talon valtaajia, joita on vaikea saada ulos, hän päivittelee.

- Pariisikin on upea kaupunki museoineen, mutta siellä liikkuessa on aina oltava varovainen. Metrossa ei kannata katsoa ihmisiä silmiin, ja laukku on pidettävä suojattuna. Lisäksi on loputon määrä kaikenlaisia kaupustelijoita. Kaikesta tästä huolimatta hieno maahan tämäkin on, ja nähtävää on paljon.

Tulevaisuus

Sitkeällä uurastuksella, periksiantamattomuudella ja aktiivisuudellaan Tiina Kustula on saavuttanut asiakkaidensa täydellisen luottamuksen, ja luonut Ranskan metsäkonealalle korkean palvelustandardin. Naisena hänen on täytynyt aina tietää ja taitaa enemmän, kuin jos myyjänä olisi mies.

Vahvaa luottamusta kuvaa, että hän on myynyt maahan kymmenkunta käytettyä konetta ilman, että asiakas on aina nähnyt edes kuvaa siitä mitä on ostanut. – Yritykseni toiminnasta on väistämättä muodostunut minun näköistäni, ja itselle aina tärkeintä on ollut, että sen minkä teen, hoidan kunnolla, vastaan asiakkaiden kysymyksiin ja toimin nopeasti. Usein on käynyt niinkin, ettei ranskalaisen asiakkaan ”heti” olekaan ollut niin pian, kuin itse olen sen ajatellut, Tiina naurahtaa.

Koska Tiinan suomalaiset juuret tunnetaan, hän on kielitaitonsakin ansiosta ollut monen valmistajan, maahantuojan ja jälleenmyyjän tukena. – Asiakkaat kyselevät varaosia myös muihin kuin edustamiini tuotteisiin, ja olen näissä sitten hyödyntänyt omia kontaktejani esimerkiksi Koneosapalvelun suuntaan. Netti on toki muuttanut maailmaa, ja nykyään ihmiset osaavat itsekin kaivella näitä verkosta, samalla kielitaidonkin merkitys vähenee.

Kaikesta huolimatta Tiina Kustula ei pidä itseään minään huippumyyjänä. – En ole koskaan osannut tai ollut edes kiinnostunut yritystoiminnan laajentamisesta, olen tehnyt paljon yksin ja omalla tavallani. Oli minulla joskus parikin myyntimiestä, ensimmäinen toimi kiitettävästi Nokka-metsäperävaunupuolella ja toinen innokkaasti harvesteripuolella, mutta ei saanut oikeastaan kauppaa aikaiseksi. Hyvien tekijöiden löytäminen on ollut vaikeaa, joten minulle on riittänyt sihteerin ja kirjanpitäjän tehtäviä hoitanut henkilö.

Kun yritys on käytännössä yhtä kuin Tiina Kustula itse, TKForestin myyminen on käytännössä mahdotonta. Kone-Ketonenkin on ison haasteen edessä, kun Tiina jonain päivänä päättää eläkkeelle siirtyä. – Kyllä minulla mahdollinen uusi jälleenmyyjä on jo kiikarissa, ja siitä on alustavasti keskusteltukin. Jos hyvä jatkaja löytyisi, niin mielelläni minä heitä auttaisin jatkossakin, ja hoitaisin asiakkaitani niin kauan, kun he minua tarvitsevat, Tiina toteaa tyylilleen uskollisena.

- Ketonen on ollut minulle hieno yhteiskumppani jo yli neljännesvuosisadan ajan. Heille on ollut varmasti työlästä silloin alussa vääntää minulle montakin asiaa rautalangasta. Onneksi opettivat silloin kunnolla, niin pääsevät ehkä nyt hieman helpommalla. Arvostan heidän varaosapalveluaan, ja siten miten helppoa kaikki on hyvien ihmissuhteiden kautta. Itsellä on aina ollut tunne, että olen samaa porukkaa, vain hieman kaukana tehtaalla, ikään kuin etätöissä. He ovat myös valmistaneet aina tarvittaessa erikoisversion asiakkaillemme, kuten sahakouran 150-kokoluokassa. Kiitos yhteistyöstä Jarille, Peterille ja Jarmolle, jotka ovat olleet lähimmät kontaktini, Tiina Kustula päättää.

Artikkeli on julkaistu alun perin Kone-Ketonen Oy:n 40-vuotisjuhlalehdessä, joka jaeltiin Metsätrans-lehden 2/2025 mukana. Koko lehden voit lukea maksutta Kone-Ketosen verkkosivuilta, tästä linkistä.