Jatkuvaa kehitystä

Jari Hakala on kotoisin Lapväärtistä, vain kymmenen kilometrin päästä Ketosen tehtaalta. 80-luvun lopulla mies oli päässyt opiskelemaan Turun teknilliseen korkeakouluun, ja hänelle ehdotettiin harjoittelua jollain konepajalla. – Isäni oli lukenut Koneviestistä ketoharvestereista, joten menin sitten lounasaikaan käymään Kristiinankaupungissa, tapasin Laurin ja Maisen ja esitin asiani. Kului useampi viikko, mutta sitten täältä oli soitettu vanhemmille ja näin sain ensikosketukseni metallihommiin, Hakala muistelee nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Hakalan ensimmäinen työtehtävä Kone-Ketosella oli porata riipukkeisiin reikiä. – Lauri oli ostanut varta vasten porakoneenkin minua varten. Siihen aikaan harvesterivalmistajia ei ollut paljon, ja kaikki mitä saatiin valmiiksi, meni kaupan. Asiakkaat olivat monesti puolesta viikkoa jo odottamassa kouraansa, ja yleensä perjantaina se sitten valmistui, nostettiin lavetille ja tyytyväinen ostaja pääsi ajelemaan kotiin. Tuosta alkoi edelleen jatkuva työsuhde, Ketosella oli kasvun vuodet ja Hakala sai tehdä kaikki kesät ja harjoittelujaksot hommia. – Olin onnekas, että minun ei tarvinnut edes opintolainaa ottaa.

Elettiin 90-luvun alun lamavuosia, kun Hakalan luokka valmistui Tekusta. Kaikkiaan 25 opiskelijasta kolme pääsi suoraan työelämään, kaikki pieniin yrityksiin. Jari näiden mukana. -Silloin työni oli suunnittelupuolella. Ensimmäisinä vuosina työn alla oli Keto 1000, maailman suurin harvesteripää. Sekin oli aikamoinen projekti. Alkuun painoksi arvioitiin 1300 kiloa, prototyyppi 1800 kiloa ja kun koura alkoi kestää, niin painoa oli 2500 kiloa, Hakala muistelee hymyillen.

Suunnittelupöydällä riitti noiden vuosien aikana piirtämistä, sillä ideoita tuli niin Laurilta kuin asiakkailtakin. – 90-luvun puolivälissä tulivat nelitelaiset mallit, 2000-luvun alussa olin mukana, kun Japanista tuli toive 150 prosessorimallista. Siinä koura katkaistiin keskeltä ja laitettiin puutavarapihdit siihen. Sitäkin myydään edelleen, Hakala luettelee.

Suunnittelusta myyntiin

Parikymmentä vuotta sitten Ketosella panostettiin uusiin suunnitteluohjelmiin, ja taloon tuli myös uusia suunnittelijoita. Samaan aikaan Jari Hakalan työaika kului entistä vahvemmin ulkomaan jälleenmyyjien kanssa. – Vaatimukset kasvoivat siltäkin puolelta, asiakkaat kysyivät toimitusaikoja ja meidän oli panostettava tuotannon suunnitteluun. Kuitenkin kaikki nämä vuodet vahvuutemme on ollut joustavuudessa, myös tuotannon puolella on pystytty tarvittaessa tekemään muutoksia nopeallakin aikataululla.

Parissa vuosikymmenessä myös vientimyynti on muuttunut. Siinä missä aiemmin jälleenmyyjät ostivat tuotteita varastoon, nyt tilataan jo myytyjä harvestereita. Tämä tietenkin laittaa valmistajan tiukemmalle. – Nykyisin erilaisia optioita on niin paljon, että valmista tuotetta on vaikea varastoon tehdäkään. On erilaisia letkustandardeja, lisävarusteita, värityksiä ja mittalaitetta, Hakala luettelee.

Asiakkaita ympäri maailman

Vuosien varrella Hakala on työn ohella päässyt näkemään myös maailmaa. – Ensimmäinen Ruotsin reissu osui jo kesätyövuosille, sitten 90-luvun puolivälistä alkaen onkin kierretty enemmänkin Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa sekä Japania. Yleensä jälleenmyyjät pyytävät meitä mukaan tapaamaan asiakkaita, katsomaan kouraa oikeissa töissä ja keräämään palautetta kentältä, Hakala kertoo.

Usein tärkeintä on kuitenkin epävirallisempi vuorovaikutus. – Jos viikon tai parikin on matkassa jälleenmyyjän kanssa, niin kaikki ne välimatkat, kun istutaan autossa ovat usein hedelmällisimpiä, kun päästään keskustelemaan mitä markkinoilla tapahtuu, vaihtamaan kokemuksia ja kuulumisia, sekä suunnittelemaan tulevaa.

Viimeisten vuosien aikana matkustaminen ja asiakkaiden tapaaminen on keskittynyt enemmän messujen yhteyteen. – Nuorempana sitä jaksoi vielä istua lentokoneessa ja oli aina mahtavaa, kun pääsi maailmalle. Sittemmin tahti on hieman rauhoittanut ja korona tietenkin opetti myös etänä tehtäviin tapaamisiin. Silti matkapäiviä kertyy edelleen noin 50 vuodessa. Olen laskeskellut, että olen pelkästään Japanissa viettänyt yhteensä yli vuoden urani aikana, Hakala jatkaa.

Ei kahta samanlaista päivää

Kun Lauri Ketosella on ikää jo yli 70 vuotta, niin Hakala on enemmän yhteyshenkilönä jälleenmyyjien suuntaan. – Minä teen tarjoukset diilereillemme. Olemme olleet maltillisia hintakehityksessä, mutta 2022 kun kustannukset lähtivät laukalle, mekin jouduimme tekemään kahdesti korotuksia. Olemme kuitenkin vain yksi valmistaja muiden joukossa, hinta ja laatuhan ne ovat, joilla kilpailua käydään.

Ketosen etuna on ollut suhteellisen edulliset harvesterit, jotka sopivat pienitehoisiinkin alustoihin. – Aiemmin alustavalmistajia oli enemmänkin meidän asiakkainamme, mutta joka vuosi olemme joutuneet etsimään uusia markkinoita, jotta olemme pysyneet mukana pelissä. Nykyään jo valtaosa tuotteista menee tela-alustaisiin koneisiin, vuoristoisiin rinnemaastoihin.

Hakalan mukaan metsäkonepuolella ei hänen urallaan oikein tasaista vaihetta ole ollutkaan. – Koko ajan mennään joko ylä- tai alamäkeä. Se tietysti auttaa, että Ketosella asiakkaita on niin laajalla alueella. Yleensä kuitenkaan kaikki markkinat eivät sukella samaan aikaan.

- Kliseistä kyllä, mutta kahta samanlaista päivää näissä hommissa ei ole, mutta arki on kuitenkin tasaista. Lauri on alusta asti korostanut, että täällä saa kyllä mokatakin. Lauri ja Maisa ovat mahtavat omistajapari, vaikka firma on kasvanut, täällä on aidosti sellainen tunne, että ollaan kaikki yhtä suurta perhettä, Hakala päättää.

Artikkeli on julkaistu alun perin Kone-Ketonen Oy:n 40-vuotisjuhlalehdessä, joka jaeltiin Metsätrans-lehden 2/2025 mukana. Koko lehden voit lukea maksutta Kone-Ketosen verkkosivuilta, tästä linkistä.