Pääkirjoitus 5/2025: Samaa virttä

Näin lehteä tehdessä olisi mukava kertoa, kuinka hyvin metsäalalla menee, miten nyt investoidaan ja mainontaan kannattaa panostaa. Oma luonne pakottaa kuitenkin olemaan rehellinen niin itselle, lukijoille kuin asiakkaidenkin suuntaan ja faktahan se on, että kurjalta näyttää edelleen.

Viime numeron pääkirjoituksessa luettelin metsäteollisuuden mollivoittoisia uutisia viimeisen parin kuukauden ajalta, ja samaa virttä voi hyvin veisata edelleen. Yksi paperikone sulkeutui odotetusti Lohjalla ja Kaukaalla UPM lopetti paperintuotannon kokonaan, kun muutosneuvottelut päättyivät. Syksyn mittaan muillakin UPM:n tehtailla on ollut tuotannonrajoituksia ja Metsä Groupin tehtailla vuosihuoltoseisokkeja. Metsä Group sai myös 300 miljoonan euron kustannussäästöohjelmansa valmiiksi, ja muutosneuvottelujahan sekin tiesi. Kaikkiaan uhattuna on jopa 800 työpaikkaa eri tehtailla. Stora Enso puolestaan on tiedottanut muutosneuvotteluista Imatralla ja Heinolassa.

Kun näitä ynnää yhteen, niin on helppo uskoa, että kurjuutta on enemmän tai vähemmän kaikilla yrittäjillä, jotka jollekin kolmesta suuresta yhtiöstä urakoivat. Tämä on tullut selväksi myös haastatteluita sopiessa, heikkoa se on mennä savotalle kuulumisia kyselemään, jos töitä ei ole.

Koneyrittäjien syyskuun puolivälin markkinatilannekyselyn perusteella yli puolella urakoitsijoista puunkorjuun määrä on loppuvuodesta pienempi kuin viime vuonna ja sekä kaluston että henkilöstön odotetaan olevan vajaakäytöllä joulukuulle asti. Nyt kysymys kuuluu, mitä sen jälkeen tapahtuu?

Luonnonvarakeskuksen metsäsektorin suhdennekatsauksesta käy ilmi, että vaikka euroalueella on jo varovaisia merkkejä talouden elpymisestä, metsäteollisuuden keskeisillä markkina-alueilla kysyntä säilyy heikkona myös ensi vuonna.

Taustalla on edelleen samat tutut haasteet. Yhdysvaltojen tullit, vahvistuva euro, metsäteollisuustuotteiden ylitarjonta ja kuluttajien heikko luottamus. Yhtälö on epäilemättä hankala, mutta myöskään tilanteen viestinnästä yhtiöt eivät saaneet puhtaita papereita koneyrittäjien selvityksessä.

Lähes puolet yrittäjistä piti asiakastahojen ennakointia ja korjuurajoituksista viestimistä melko huonona, hyvin huonona tai olemattomana. Eräälle isolle asiakkaalle urakoivista vastaajista peräti 87 prosenttia oli tyytymättömiä viestintään, mutta Simo Jaakkola jätti yhtiön nimen lukijoiden spekuloitavaksi.

Vaikka tilanne ikävä onkin, niin minimivaatimus voisi olla, että tieto kulkee kannon juurelle asti. Vain ennakkoon varautumalla korjuu- ja kuljetuspuolen yritykset voivat tehdä omat sopeutustoimensa ennakoiden ja vastuullisesti myös omia työntekijöitään kohtaan. Valitettavasti tässäkin tilanteessa tuo muotitermi ”vastuullisuus” on tuntunut jääneen vain tyhjäksi arvolupaukseksi ja kauniiksi sanaksi seminaaripuheissa.