Pääkirjoitus: Kun kustannukset nousevat, kannattavuus heikkenee

Helmikuun pääkirjoituksessa kirjoitin varovaisen positiiviseen sävyyn talven vaikutuksista alan työtilanteeseen. Kunnon pakkasjakso toi metsäkoneurakoitsijoille ja puutavara-autoilijoille kaivattuja töitä hiljaisemman jakson jälkeen. Moni yrittäjä toivoi, että suunta olisi vähitellen kääntymässä parempaan.

Helmikuun viimeisenä päivänä alkoivat kuitenkin ilmaiskut Iraniin, mikä johti polttoaineen jyrkkään hinnannousuun maaliskuun aikana. Puutavara-autoliikenteessä polttoaine on yksi suurimmista yksittäisistä kulueristä, eikä hinnan muutoksille voi käytännössä tehdä mitään. Ja kun logistiikan kustannukset nousevat, lopulta sen huomaa jokainen myös kaupan kassalla.

Useampi yrittäjä on sanonut suoraan, että välillä olisi ollut taloudellisesti järkevämpää jättää auto pihaan, koska jokainen ajettu kilometri toi tappiota. Sopimusten polttoaineklausuulit korjaavat taksoja, mutta pääsääntöisesti kuukauden viiveellä. Yhtä lailla korotukset iskivät myös koneurakointiin.

Myös kelirikkokausi alkoi tällä kertaa poikkeuksellisen aikaisin, jo maaliskuun puolivälin tienoilla. Talvileimikoille ei ole enää ollut asiaa, ja monella kalusto on jäänyt seisomaan. Useat yrittäjät ovat maininneet, ettei töiden jatkumisen ajankohdasta ole ollut mitään tietoa ja pahimmassa tapauksessa seisokit jatkuvat jopa juhannukseen asti. Se on pitkä aika yritykselle, kun osa kuluista juoksee riippumatta siitä, onko kalusto töissä vai ei. Yhtenä esimerkkinä tukalasta tilanteesta olen saanut metsäkoneyritykseltä pyynnön siirtää 54 euron lehtitilauslaskun eräpäivää kesäkuun loppuun asti.

Tällaiset tilanteet ovat yrittäjälle hankalia, kun muutokset tulevat nopeasti, eikä niihin juuri voi itse vaikuttaa. Joko työtä ei olekaan tarjolla, tai sitten kustannukset tekevät siitä kannattamatonta. Samaan aikaan laskut erääntyvät normaalisti, ja tulevaisuutta pitäisi pystyä suunnittelemaan epävarmuuden keskellä.

Saman ilmiön tunnistan myös omasta työstäni lehden kustantajana. Postin jakeluhintojen merkittävä nousu tuli voimaan huhtikuun alussa, ja vaikutus näkyy suoraan kustannuksissa. Nyt Posti päätti jakaa maan kolmeen eri hintaluokkaan, A, B ja C. Ensin mainittuun kuuluvat suurimpien kaupunkien keskustat, viimeiseen maamme haja-asutusalueet. Kun Metsätransin tilaajat ovat pääosin metsäkone- ja puutavara-autojen parissa työskenteleviä, ei liene hankalaa arvata mihin hintakategoriaan meidän maksumme pääosin asettuvat. C-alueella jakelu on yli kaksi kertaa kalliimpaa kuin muualla maassa. Tilaukset on laskutettu jo alkuvuodesta, joten hintojen nousua ei voi siirtää eteenpäin kesken vuotta. Vaihtoehdot ovat vähissä: kulut kasvavat, mutta tulot eivät muutu samassa tahdissa. Odotankin pienellä kauhulla tämän numeron jakelusta lankeavaa laskua.

Tilanne on monella tavalla samanlainen kuin metsäkone- ja kuljetusyrityksissä. Kun kustannukset nousevat äkillisesti, yrityksen tehtäväksi jää sopeutua ja yrittää selvitä. Useimmiten se tarkoittaa tarkkaa taloudenpitoa, varovaisia investointipäätöksiä ja toivetta siitä, että olosuhteet tasaantuvat ennen kuin vahinko kasvaa liian suureksi.

Viime kuukausien tapahtumat ovat jälleen muistuttaneet siitä, kuinka herkästi toimintaedellytykset voivat muuttua. Yksi hyvä talvi tai lupaava alkuvuosi ei vielä tarkoita pysyvää käännettä parempaan. Toisaalta vaikeatkaan ajat eivät yleensä kestä ikuisesti. Metsäala ja kuljetusala ovat tottuneet elämään suhdanteiden mukana, ja sitkeyttä tältä alalta on aina löytynyt.

Nyt eletään jälleen vaihetta, jossa tarvitaan malttia ja kestävyyttä. Toivottavasti seuraava käänne on taas parempaan suuntaan, ja tällä kertaa hieman pysyvämpi.