Pääkirjoitus 3/2022: Polttoaineen hinnannousu puhuttaa

Polttoaineen hinta on pysynyt otsikoissa koko kevään ja alkaneen kesän. Taustalla on osaltaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan, mutta nousu alkoi jo paljon aiemmin. Omalla kohdalla tämä on johtanut siihen, että kevään työmatkoilla valitsin pari kertaa junan oman auton sijaan. Jos asiaa tarkastellaan liikenteen hiilidioksidipäästöjen kannalta, näin sen tietysti pitäisikin olla. Aiemmin taloudellisempi vaihtoehto on aina ollut yksityisautoilu, vaikka matkustaisi yksinkin. Puhumattakaan vapaa-ajan reissuista, jolloin kyydissä on yksi tai useampi perheenjäsen. Vihreä logiikka kuitenkin ontuu siinä vaiheessa, kun lentäminen Helsingistä Vaasaan on edullisempi vaihtoehto kuin juna. Tämäkin oli todellisuutta keväällä 2022.

Vaikka viimeisin piikki hinnannousuun tuli sotatoimien seurauksena, pidemmällä aikajänteellä taustalla on nimenomaan poliittinen tahto vähentää liikenteen päästöjä. Sanna Marinin hallituksen tavoite on puolittaa päästöt vuoteen 2030 mennessä, ja yksityisautoilu on tässä keskeisessä roolissa. Verotus on helppo, joskaan ei kaikkien mieleen oleva keino tässä. Kun alkuvuodesta 2020 polttoaineen hinta oli vielä puolentoista euron molemmin puolin, Traficomin aihetta käsittelevä tutkimus kertoi, että jos polttoaine maksaisi yli 2,26 euroa litralta yksityisautoilu alkaisi vähentyä. Näin on omalla kohdalla jo käynytkin, vaikka työsuhdeautoilijana polttoainekulut menevät firman piikkiin.

Toinen osa henkilökohtaista vihreää siirtymää on ollut polkupyörän hankinta. Edellisen fillarin sain joskus teinivuosina ja seuraavan nyt heti perään nelikymppisteni alla. Kotoa töihin ja harrastuksiin polkeminen on toistaiseksi osoittautunut paitsi taloudelliseksi, myös yleistä elämänlaatua kohentavaksi ratkaisuksi. Todelliseen testiin pyöräilyn autuus joutuu joskus syksymmällä, kun räntäsade vihmoo niskaan ja shortsien sijaan jalkaan pitäisi vetää kerraston housut.

Tämän sanottuani ymmärrän hyvin, että kaikille yllä olevat eivät ole vaihtoehtoja. Pitkien etäisyyksien Suomessa julkinen liikenne on järkevä vaihtoehto lähinnä suuremmissa asutuskeskuksissa, eikä täältä Vaasastakaan junalla kovin järkevästi pääse kuin Helsingin suuntaan. Monella myös työmatka on turhan pitkä pyöräilyyn, ja tämä on aidosti ongelma siinä vaiheessa, kun työmatkan polttoainekulut alkavat nakertaa koko työnteon kannattavuutta. Tämä on monissa paikoissa todellisuutta jo nyt.

Kaikista pahiten polttoaineen hinnannousu iskee tietenkin ammattiautoilijoihin. Puutavara-auton kulutus on helposti yli kymmenkertainen omaan hybridi-Toyotaan verrattuna, eikä dieselin hinta juuri ysivitoselle enää häviä. SKAL on pitänyt koko alkaneen vuoden, siis jo pari kuukautta ennen sotaa, meteliä siitä, miten dieselin hinta on ylittänyt sietokyvyn ja vaatinut ammattidieselin käyttöönottoa. Maaliskuun ylimääräisessä kuljetusbarometrissä yhdeksän kymmenestä totesi polttoaineen hinnan nousun uhkaavan yrityksen tulevaisuutta, ja 38 prosentilla vähintään osa kalustosta oli jäänyt seisontaan. Puunkuljetutuksen parissa ensishokin jälkeen moni on myös kiitellyt asiakastahojen nopeaa reagointia ja polttoaineklausuulien päivitystä. Hallituksen osalta helpotusta ei kuitenkaan vielä ole yrityksille tullut. Huhtikuun alussa luvattu 75 miljoonan euron tuki akuuttiin kassakriisiinkin on viimeisten tietojen mukaan puolittumassa.

Päästövähennystavoitteet ja polttoaineiden hinnannousu näkyvät myös vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävän kaluston kysynnän kasvussa. Metsätrans oli mukana neitsytmatkalla, kun Suomen ensimmäinen biokaasulla toimiva puuauto haki ensimmäisen kuormansa metsästä jatkojalostukseen. Tämäkin artikkeli on luettavissa tässä numerossa.

Mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kesää!