Järeitä säästöpuita jätetään aiempaa enemmän hakkuissa – vesiensuojelussa yhä parannettavaa
Suomen metsäkeskus arvioi vuosittain, kuinka luontoarvot on huomioitu yksityismetsien hakkuiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Säästöpuita jätetään hakkuissa selvästi PEFC-metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusta enemmän ja ne ovat aiempaa järeämpiä. Vesistöjen suojakaistoissa on edelleen puutteita.
Suomen metsäkeskus arvioi luonnonhoidon laatua viime vuonna yksityismetsissä yli 1300 hehtaarilla ja noin 350 leimikolla. Näistä suunnatulla otannalla arvioitiin 76 leimikkoa, joilla tiedettiin olevan merkittäviä luontoarvoja.
Puunkorjuun luonnonhoidon laatu oli erinomaista tai hyvää 86 prosentilla arvioiduista hakkuista, välttävää 13 prosentilla ja heikkoa prosentilla arvioiduista kohteista.
Mainos päättyy
Pääosa arvioiduista luontokohteista oli metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joista 95 prosenttia oli säilynyt hakkuissa ennallaan. Hakkuut olivat aiheuttaneet muutoksia 5 prosentilla tarkastetuista elinympäristöistä. Näiden elinympäristöjen huomioimisessa hakkuiden toteuttajilla on edelleen parannettavaa.
Säästöpuiden määrä edellisen vuoden tasossa – jätetty säästöpuusto entistä järeämpää
Hakkuissa jätetyn säästöpuuston määrä on kasvanut yksityismetsissä vuodesta 2015 ja kokonaistilavuus vuodesta 2017 lähtien. Myös järeiden säästöpuiden kokonaismäärä on kasvanut viime vuosien aikana. Luonnonhoidon laadun kannalta arvokkaimpia säästöpuita ovat järeät havu- ja lehtipuut.
– Noin neljännes elävästä säästöpuustosta on kuitenkin edelleen pieniläpimittaista havupuuta, vaikka hakkuualalla olisi myös monimuotoisuudelle arvokkaampia järeitä havu- tai lehtipuita, joista olisi mahdollista aikaa myöten kehittyä myös järeää lahopuuta, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta.
Vuonna 2021 säästöpuustoa oli jätetty hakkuissa yksityismetsiin selvästi PEFC-sertifioinnin vähimmäisvaatimusta enemmän, eli keskimäärin 20 runkoa hehtaarille. Säästöpuustoa tulee jättää vähintään 10 runkoa hehtaarille. Säästöpuuston tilavuus oli keskimäärin 5,7 kuutiometriä hehtaarilla. Säästöpuustosta 77 prosenttia oli elävää puustoa.
Mainos päättyy
Säästöpuiksi tulisi valita monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia puulajeja, kuten haapoja, raitoja tai jaloja lehtipuita, aina kun se on mahdollista. Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiksi hakkuualoilla olevien arvokkaiden luontokohteiden yhteyteen ja vesistöjen läheisyyteen.
Vesistöjen suojakaistoissa puutteita
Metsäkeskus tarkasti vesistöjen ympärille jätettyjä suojakaistoja yli 17 kilometrin verran. Keskimääräinen suojakaistan leveys oli 15 metriä. Liian kapeaa suojakaistaa havaittiin noin kilometrin verran. Eniten puutteita havaittiin edellisten vuosien tapaan pienvesien, kuten purojen, norojen ja lähteiden välittömissä lähiympäristöissä. Monessa talousmetsässä hakkuu ulottui liian lähelle pienvettä.
