Onko somettaminen tylsyyden lääkettä?

Tylsyyden kokemus on hävinnyt ihmisten elämästä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, sanoo kasvatustieteen professori Juha T. Hakala. Sain olla kuuntelemassa hänen luentoaan `Luovuus tarvitsee tylsyyttä´. Hakalan mukaan olisi tärkeää oppia kohtaamaan junnaava arki, mikä menneinä vuosikymmeninä oli luonnollista. Teollisen vallankumouksen myötä vapaa-aika ihmisillä on lisääntynyt ja väistämättä sen seurauksena ihmisten aika ei kaikkineen kulu enää välttämättömiin toimintoihin, vaan toisinaan on aikaa, jonka kukin saa käyttää haluamallaan tavalla. Tänä päivänä odottamisen, hiljaisuuden ja tapahtumattomuuden lyhyetkin hetket ihmiset täyttävät puhelintaan selaten.

On helppoa yhtyä Hakalan toteamuksiin; jopa liikennevaloissa tai kaupan kassalla ihmiset eivät jaksa odottaa entiseen tapaan, vaan kaivavat älypuhelimensa esille päästäkseen eroon tylsyyden tunteestaan. Itsessäni tunnistan samaa – esimerkiksi asiakkaita odottaessani tai aamupalaa syödessäni tutkin, mitä puhelimeni sillä hetkellä tarjoaa. Vessaan en sentään ole mennyt kännykän kanssa, kuten tylsyyttä tutkinut Hakala kertoi monen nykyisin tekevän.

Aiemmin suomalaisten hissikäyttäytymiselle naurettiin, kun samaan pieneen tilaan ahtautuneet ihmiset välttelivät kaikin tavoin katseiden kohtaamista tai ainakin lyhyttä jutustelua. Nykyisin hissillä matkustavat tuijottavat herkeämättä puhelintaan, joskus jopa puhuvat puhelua tai lähettävät viestejä. Enää ei mietitä soveliaisuutta – junamatkoillakin saamme kuunnella ihmisten puhuvan melkeinpä mitä tahansa nimien kera.

Videopuheluitakin saamme seurata yhä useammin livenä. Olin tyttärieni kanssa muutama viikko sitten vanhojen tanssimekkotapahtumassa, jossa iso sali oli täynnä myytäviä kauniita tanssiaismekkoja ja vähintäänkin yhtä paljon oli nuoria lukiolaisia läheistensä kanssa etsimässä prinsessapäivänsä asua. Sovittamiseen tarkoitettu huone oli varsin ahdas ja luonnollisesti tytöt mekkoja sovittaessaan olivat usein alusvaatteillaan. Tästä huolimatta eräs nuori tyttö soitti useita videopuheluita liekö sukulaisensa kanssa ja hänen mukanaan ollut nainen kuvasi tyttöä ja kaikkia muita älypuhelimensa linssissä näkyviä. Kaikilla taustalla näkyvillä ei aina ollut mekkoa päällään, kun valokuva tai videoyhteys oli jo otettu. Hienotunteisuuttaan kukaan ei sanonut mitään.

Sosiaalisesta mediasta on tullut tylsyyden lääke, mitä todistavat Face, Insta, TikTok, Snäppi, Twitter, Periscope ja monet muut sovellukset, jotka vievät yhä enemmän aikaa niitä käyttävien elämästä. Puhutaan someriippuvuudesta ja jopa sadoista vuorokauden aikana saaduista viesteistä, jotka pitää käydä lukemassa tai niihin pitää vastata. Joskus nuoria nähdessä tulee miettineeksi, onko puhelin liimattu käteen ja ymmärtää, miksi puhutaan niskaan kasvaneista älykyttyröistä. Eräskin nuori on kertonut puhelimeensa addiktoitumisestaan ja myönsi jopa suihkussa lukevansa someviestejään.

Aalto-yliopisto on yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa tutkinut sosiaalisen median hyötyjä. Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media sitouttaa asiakkaat ja lisää yrityksille tuottoa. Asiakkaiden sosiaaliseen mediaan osallistuminen, ostoskoriin sijoittamien tuotteiden määrä ja toteutuvat ostotapahtumat ovat kaikki suorassa yhteydessä toisiinsa. Tämä selittänee sitä, miksi yritykset - kunnat ja kaupungit mukaan lukien kannustavat työntekijöitään somettamaan. Viime vuonna julkaistu Ward van Zoonen tutkimus osoitti, että mitä enemmän työntekijät viestivät somessa, sitä motivoituneemmaksi ja mielekkäämmäksi he kokevat työnsä. Van Zoonen tutkimuksen mukaan työn viehättävyys lisääntyy työntekijän omissa silmissä, kun avaa työelämäänsä yleisölle sosiaalisessa mediassa. Somettamisen lisääntyminen ei selity siis ainoastaan tylsyyden estämisellä.

Tässäkin asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Aikaansa seuraava ihminen väistämättä käyttää jotakin sosiaalisen median sovellusta ja toivottavasti kokee itse hallitsevansa siihen käyttämäänsä aikaa. Mikäli somettaminen korvaa kokonaan kasvokkaisen vuorovaikutuksen, pakottaa luomaan todellista elämää menestyksekkäämmän kuvan tai epärealistisen ihanneminän ja toisinaan jopa puskee ihmisen laskemaan seuraajien ja tykkääjien määrää, olisi uskoakseni arvokasta tyytyä entisajan hyvään arkeen, joka pitää sisällään tylsiäkin hetkiä.

Edelleen ihmiset osaavat odottaa pidemmällä aikavälillä tapahtuvia asioita, kuten tervehtymistä, lomamatkoja, mukavia tapahtumia, lapsen syntymää, palkkapäiviä, lottovoittoa tai unelmien toteutumista. Lyhyemmät odottamiset, joissa on kyse tylsistymisestä, ovat hyvin harvinaisia. Juha T. Hakalan ajatus auttaa arvostamaan tylsiä hetkiä: `Tylsyyden kokemuksessa voi toisinaan olla uuden upean idean, jopa luovuuden itu!´