Metsäkoneurakointi

Vanhassa vara parempi: Isojokisen Erkki Rinteen Norcar 600 ajokoneen mittarissa jo 68 000 tuntia

Metsätrans esitteli neljä vuotta sitten Isojokisen Erkki Rinteen ja tämän Norcar 600-ajokoneen, jonka mittarissa oli tuolloin 58 000 tuntia. Marraskuussa kävimme tarkistamassa mitä Erkille ja Norcarille kuuluu tänä päivänä. Tavoitimme parivaljakon savotalta täysi kuorma päällä, kuinkas muuten.

Ennen kuin menemme tuoreisiin kuulumisiin, tehdään pieni katsaus historiaan. Norcar toi 70-luvulla markkinoille Norcar 440-ajokoneen, jossa erikoisuutena oli hydraulinen pyörämoottorivoimansiirto. Edistyksellinen ja kohtuullisen kevyt ajokone sai melko suopean vastaanoton. Niinpä mallia kehitettiin edelleen ja myöhemmin lanseerattiin 480- ja 490-mallit. Viimeiseksi jäänyttä, vihreää Norcarin mallia pienin muutoksin, valmistettiin kaikkiaan 200 kappaletta. Siitä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka monta konetta on Suomen ulkopuolella, sillä koneita on tuotu ja viety käytettyinäkin tasaiseen tahtiin.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Pyörämoottoreiden aikakausi hiipui vääjäämättä, kun Norcarin perintöä jaettiin. Jälkikäteen ajateltuna siirtyminen mekaaniseen vetoon saattoi olla hätiköityä. Hydraulisella vedolla saavutetaan koneen keveyden ja ketteryyden lisäksi muitakin etuja. Maavaran säilyttäminen on helpompaa ja liikkuvien osien määrää on mahdollista vähentää. Useiden Norcarilla ajavien urakoitsijoiden mukaan hydraulisesta vedosta ja nimenomaan sen pontevasta kehittämisestä luovuttiin liian varhain. Yksi heistä on Erkki Rinne.

Rinne aloitti puunajon traktorilla sivuhommana vuonna 1986. Ensimmäinen Norcar 480 tuli hankittua 1996. Erkin tarkan tuntikirjanpidon mukaan parhaimmillaan 480:n tuli vuodessa tunteja 4760. Erkki tykästyi koneen toimintavarmuuteen, ja hankki nykyisen Norcar 600:n vuonna 1999, jolloin 1991 valmistuneen koneen mittarissa oli 12 000 tuntia. Aluksi koneella ajettiin kahdessa vuorossa, mutta varsin pian Erkki päätyi ratkaisuun, missä hän itse yksinään ajelee pyöreät 3000 tuntia vuodessa. Kiireimpään aikaan moisen tuntimäärän ajaminen merkitsee päivän venyttämistä melkein inhimillisyyden rajamaille. Syksyyn 2014 mennessä mittariin oli pyörähtänyt jo lähes 57 300 käyttötuntia.

Luonnollisesti remonttia matkan varrella on tullut tehdyksi, mutta Erkki kysyy samalla, löytyykö maailmasta ajokonetta, jota ei kyseiseen tuntimäärään olisi tarvinnut remontoida. Norcaria on huollettu, korjattu ja paranneltu aikojen saatossa. 1600 kN vetomoottorit ovat alkuperäisiä isommat. Välivaihteessa on asianmukainen öljyn kierrätys, ja hallintaan on asennettu minivivut. Huollot Erkki kertoo tehneensä itse ja nekin mieluummin hieman etuajassa kuin myöhässä.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Erkki Rinne osoittaa sormella nosturin kääntöpesää, joka halkesi kun koneen mittarissa oli tunteja 60 000. Korvaajaksi löytyi Koneosapalvelun omaa tuotantoa oleva osa, johon vanha nosturi istutettiin.

Kysyttäessä kauanko Erkki aikoo konettaan vielä pitää, mies vastaa:

- Tuli teetettyä ensimmäinen moottoriremontti hiljattain ja silloin mittarissa oli 56 000 tuntia. Kaipa sillä saman verran tällä uudella moottorillakin pitää ajaa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Alkuperäisillä Perkinsin osilla tehdyssä remontissa kampiakseli todettiin virheettömäksi, joten pelkkä kiillotus riitti. Turboon ei kajottu ollenkaan, sillä se oli kunnossa.

Erkki Rinteellä on viralliseen eläkeikään vielä kymmenisen vuotta eli ainakin 30 000 lisätuntia Norcariin on luvassa. Olisikohan koneen tunnit tuolloin jonkinlainen maailmanennätys?

Vetomoottoreita Erkki kertoo vaihtaneensa Norcariin silloin tällöin, mutta remontit ovat nopeita eivätkä ällistyttävän kalliitakaan, sillä sen kummemmin etu- kuin takaperäkään ei ole remonttia kaipaamassa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Missään tapauksessa meikäläisen ei kannata koneesta luopua. Tämä on keveytensä puolesta aivan omaa luokkaansa verrattuna nykyisiin ajokoneisiin, perustelee Erkki Rinne.

Myös nosturia on jouduttu, tottakai, paikkailemaan. Keskusvoitelujärjestelmää ei ole, mutta Erkki Rinne näkee tässäkin positiivisen puolen. Rasvanipan kanssa konetta läpikäydessä tulee aina myös tarkastettua kuntoa ja havaittua mahdolliset halkeamat.

Nykyisissä ajokoneissa telikotelot ovat massiivista ja painavaa valua, kun Norcarissa kotelo on levyrakenteinen. Norcar painaa vain noin 10 tonnia, mutta kuormaa kone kantaa 10 tonnia. Nykykoneissa kokonaispainosta helposti 2/3 on koneen painoa ja loppu hyötykuormaa. Erkin mukaan moisessa ei ole järkeä.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

- Olen ajanut puuta samalle yrittäjälle. Monta hakkuukonetta siinä on pehmentynyt meikäläisen Norcarin edessä, Erkki Rinne heittää hymy huulillaan. Samalla Erkki kysyy, että tietäisiköhän kukaan paljonko niillä muilla Norcareilla on oikein ajettu.

Erkki on erittäin tyytyväinen Logsetilta saamiinsa palveluihin.

- Aina olen sieltä avun saanut. Nässlin varaosapuolella tuntee hyvin Norcarin tuotteet, kiittelee Erkki palvelevaa jälkimarkkinointia.

Näin siis Erkki Rinne kertoili Visa Vilkunan haastattelussa Metsätransin joulukuun numerossa vuonna 2014. Ja sitten tähän päivään.

Kääntösylinterit on vaihdettu suurempiin ja tukevimpiin korvakkeisiin ”keisarinleikkauksella” perävaunun rungon kyljestä. Kone on hyvin ketterä, sillä sen kääntökulma on 60 astetta. Kardaanivetoisissa kääntökulma on yleensä 42 astetta.

Koneosapalvelu ja Logset palvelleet huolloissa

Saavumme Isojoen peräkylään iltapäivällä, juuri kun Erkin Norcar on tuomassa kuormaa laanille. 58-vuotias yrittäjä kipuaa ketterästi ohjaamosta alas tervehtimään vieraita, ja kaivaa taskusta lapun. Rinne on valmistautunut haastatteluun täsmällisesti kirjaamalla ylös koneelle kuluneen neljän vuoden aikana tehtyjä remontteja ja alkaa käydä läpi listaansa.

- Nosturin kääntöpesä halkesi, kun mittarissa oli 60 000 tuntia. Sen verran Cranabit siis kestävät. Kääntöpesä korvattiin Koneosapalvelun omalla osalla ja vanha nosturi istutettiin siihen, eikä tämä edes tullut kalliiksi, Rinne kehuu.

1600 tuntia myöhemmin välivaihteisto ja ajopumppupaketti kunnostettiin niin ikään Koneosapalvelulla.

- Sen osalta kesto vaikuttaisi olevan 15-20 tuhannen tunnin luokkaa.

62 000 tunnin kohdalla tuli puolestaan kärryn akselilla mitta täyteen.

- Uutta ei sitten löytynytkään enää ihan tuosta noin vaan, mutta Logsetilta irtosi verkonpainon hinnalla akseli, josta Markku Pitkäranta Isojoen Möykystä muokkasi sopivan. Samalla uusittiin laakerit telikoteloihin, kaikki tämä kustansi yhteensä vain pari tonnia.

Koneeseen on vaihdettu minivivut. Kämmenen tuet ovat niin kuluneet, että nauloja on pitänyt lyhentää sivuleikkurilla. Koneiden mittaritaulut ovat näistä muuttuneet vuosien kuluessa.

Yllä mainittiin, että turboon ei vielä vuoteen 2014 mennessä ollut tarvinnut kajota ollenkaan. 64 000 tunnin kohdalla tähän tuli muutos. Uuden turbon asennuksen yhteydessä huollettiin myös syöttöpumppu uusimalla nestepää.

Viimeimpänä, viime kesänä, 67 000 tunnin kohdalla, Erkki Rinne kertoo käyneensä läpi pyörämoottoreita. Näistä parhaimmillaan oli ajettu jo 30 000 tuntia. Uusia pyörämoottoreita ei enää saa, mutta elinikää pyrittiin jatkamaan vaihtamalla Logsetilla laakerit ja laakeritapit.

Juuri pyörämoottorit Erkki nimeää kriittisimmäksi kohdaksi, kun pohditaan kauanko koneella vielä on työtunteja jäljellä.

- Kyllähän moni on pöhkönä pitänyt, kun on kuullut miten paljon ajetulla koneella töitä teen. Saapa nähdä kauanko Logsetilta vielä löytyy osia, loppuvatko ne ennen kuin mieheltä työvuodet, Rinne aprikoi.

Seuraavaksi Erkki Rinne suunnittelee uusivansa kouran.

- Eiköhän seuraavaksikin kouraksi tule Metsätyöltä Hultdinsin Supergrip, sellaista on tullut sen verran hitsailtua että tuote on tullu tutuksi.

Norcarin telikotelot on valmistettu levystä – ovat kevyet ja kestäneet hyvin.

Metsätyöltä Rinne hankki myös uudet Olofsforsin Baltic kantavat telat. Ne olivat vasta toiset uutena hankitut, aiemmin Rinne on kunnostanut teloja itse.

- Tänä keväänä Metsätyön Petri Haakanan kanssa päästiin teloista niin hyvään kauppaan, että otin uudet ketjut samalla. Haakana tiedusteli mitkä renkaat mulla on, ja kertoi että telat rakennetaan sopimaan saumattomasti yhteen Nokian Forest King F2-renkaiden kanssa. Näin ollen telojen ei tarvitse olla niin kireällä toimiakseen. Ja oikeassa oli, Rinne kiittelee.

Viimeisten vuosien aikana Rinteen Norcarin työtunnit ovat vähän tippuneet 3000 vuositahdista 2500 luokkaan. Taustalla on muun muassa seisokkeja.

- Kyllä se harmittaa, jos me ei tämän koneen kanssa 100 000 tuntiin päästä, Rinne naurahtaa.

Norcar painaa vain noin 10 tonnia, mutta kantaa kuormaa saman verran. Nykykoneissa kokonaispainosta helposti 2/3 on koneen painoa ja loppu hyötykuormaa. Erkin mukaan moisessa ei ole järkeä.

Tekomiehet vaihtuneet

Vuoden 2014 haastattelussa Erkki Rinne puhui lämpimästi tekomiehen ja ajomiehen työnjaosta ja yhteispelistä. Rinteen vakaa käsitys oli ja on, että hakkuukoneen kuljettaja tekee myös ajokonekuskin tilin. Tuolloin Erkki kertoi olevansa onnekas, kun on saanut ajaa Leppärannan Antin ja Alakosken Arin tekemiä puita. Kun puut on tehty siististi ajatuksen kanssa uran varteen, niin aikaa ei tuhraannu kasoja etsittäessä tai niille kurkoteltaessa. Valitettavasti elämä näytti nurjempaa puoltansa heti seuraavan vuoden aluksi. Vakavan sairauden takia lopettamaan joutuneen Alikosken paikalle tuli tämän poika Mikko.

- Mikko on isänsä opettama, tosi hyvä kuski. Tässä on vuosien varrella tullut nähtyä toistakymmentä motomiestä ja taso on vaihdellut. Leppärannan menehdyttyä äkilliseen sairaskohtaukseen vain 50-vuotiaana syksyllä 2015, tilalle tuli eri vaiheiden jälkeen nuori mies Jokimäen Ville samalta Honkajoen kylältä Alakoskien tapaan. Isänsä on myös opettanut Villen hyvään ja huolelliseen työntekoon. Mikon lopetettua puikkoihin hyppäsi porukan kuopus, rontti kaksikymppinen Jokisen Oskari. Motivoitunut, nopeasti kehittyvä hyvä kuljettajan alku. Minä kyllä sanon tekomiehille suoraan, onko työn jälki hyvää tai huonoa, se on ainoa tapa oppia. Eivätkä nämä pojat ole siitä hernettä nenään vetäneet, Erkki Rinne päättää.

Erkki Rinne antaa tekomiehille suoran palautteen työn jäljestä. Se on kokeneen ajomiehen mukaan ainoa tapa oppia. – Eivät nämä pojat ole siitä hernettä nenään vetäneet, Rinne kiittelee nykyisiä motomiehiään.