Pääkirjoitus 2/2018: Puu liikkuu

Tässä numerossa liikumme vahvasti puutavara-autoilun maailmassa. Aihe on ajankohtainen myös lainsäädännön osalta, sillä määräaikainen, ennen 1.1.2013 käyttöönotettujen seitsemänakselisten ajoneuvoyhdistelmien kokonaismassan korotus 60 tonnista 64 tonniin päättyy 30.4.2018.

Äänekosken tehtaan vaikutuksesta on puhuttu pitkään, mutta nyt se alkaa näkyä käytännössä. Alalla vallinneesta ylikapasiteetista ollaan liikkumassa tilanteeseen, jossa kaikki käypä kalusto alkaa olla ajossa. Valmistajat varmasti myisivät kyllä uuttakin kalustoa tilannetta helpottamaan, kokonaan toinen kysymys on löytyykö päteviä kuskeja samassa mittakaavassa.

Tätä pohjaa vasten tuntuu hivenen eriskummalliselta, että useat suomalaiset ovat päättäneet lähteä länsinaapuriin ajamaan puuta. Ruotsissa tilanne on hyvin vastaava kuin Suomessa, sillä erotuksella, että markkinatalous tuntuu toimivan paremmin ja kasvanut tarve näkyy myös taksoissa. Kävimme Uumajassa haastattelemassa reissuhommiin päätyneitä suomalaisia.

Aihe puhutti myös Metsäalan kuljetusyrittäjien vuosikokouksessa, ja olipa sielläkin paikalla yrittäjiä, jotka paraikaa harkitsivat itsekin naapuriin lähtöä. Ruotsin päästä viesti oli hyvin selkeä, suomalaisilta hommat sujuvat aina hyvin ja töitä riittäisi uusillekin tulijoille.

Alan haasteista huolimatta vuosikokoukseen osallistuneen väen keskuudessa tuntui vallitsevan optimistinen henki. Tulevalle kaksivuotiskaudelle puheenjohtajaksi valittu Jarkko Vartiamäki oli vakuuttunut siitä, että nyt on se tilanne, jossa asioita voi ja pitää laittaa kuntoon.

Jos puutavaraa kuljettavien yritysten kannattavuus ei ole kestävällä tasolla, vaarannetaan turhaan koko teollisuuden toiminta. Ketju on tässäkin tapauksessa yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.