Kommentti: Onko niitä puita pakko ajaa kellon ympäri?

Matkailu avartaa, sanotaan. Tämä kulunut sanonta palasi taas mieleen, kun vuoden viimeinen työkeikka suuntautui Saksaan. Kaavilainen H. Tukiainen Oy on ollut parin vuoden ajan auttamassa paikallisia kirjanpainajatoukan tuhoaminen puiden ajossa, ja pääsin mukaan tutustumaan, millaisissa olosuhteissa siellä raakapuuta kuljetetaan.

Saksassa vuotuiset hakkuut ovat suunnilleen samalla tasolla kuin Suomessa. Metsien osuus maan pinta-alasta on merkittävästi pienempi, mutta vastaavasti puun määrä metsissä on korkeampi kuin Suomessa. Siinä missä meillä puita kuljetetaan 76 tonnin yhdistelmillä, Saksassa pärjätään edelleen 44 tonnisilla. Käytännössä yleensä kolmeakselisilla autoilla ja kaksiakselisilla pikkukärryillä. Myös trailereita näkyi tien päällä jonkin verran puunajossa.

Kaluston lisäksi toinen merkittävä ero on työajoissa. Ajo- ja lepoaikasäädökset ovat molemmissa maissa samat, mutta kansallisena erityispiirteenä Saksassa raskaan kaluston liikkuminen on kielletty lauantain iltakymmenestä sunnuntain iltakymmeneen. Poikkeuksena vain jotkut kylmä- ja elintarvikekuljetukset. Lisäksi kesällä pidetään yleensä kuukauden lomatauko ja joulun tienoillakin pari viikkoa. Vierailumme aikaan joulukuun puolivälissä paikallisten autot ajoivat juuri vuoden viimeisiä vuoroja. Harvinaisina pakkaspäivinä autot jätetään usein suosiolla seisomaan.

Siinä missä Suomessa autoissa on pääsääntöisesti kaksi kuskia, Saksassa ajetaan enimmäkseen yhtä tuuria. Taustalla on osittain pula pätevistä kuljettajista, mikä saattaa pian olla arkea myös meillä. (Viime keväänä kirjoittamassani juttusarjassa kävi hyvin ilmi, että työajat ovat yksi keskeinen tekijä, mikä ajaa puuauton ratista muihin hommiin.)

Kun autot eivät ole liikenteessä 24/7, myös yrittäjä voi joskus iltaisin ja viikonloppuisin vaihtaa aidosti vapaalle, ilman jatkuvaa päivystysvalmiutta puhelimen äärellä. Voisiko tämä olla mahdollista myös Suomessa?

Lyhyt vastaus on ei. Saksalaisen puutavarayhdistelmän saa ostettua uutena suunnilleen samaan hintaan, millä Suomessa irtoaa pelkkä nuppi. Kaksiakselisia puutavaraperävaunuja saisi ostettua kolme kappaletta samaan hintaan, mitä Suomessa maksaa yksi viisiakselinen kärri. Kun kaluston hinta on Saksassa noin puolet halvempi, se mahdollistaa myös hieman rauhallisemman työtahdin. Työntekijät viihtyvät paremmin, yrittäjä saa lyhennykset maksettua ja joskus myös oikean vapaapäivän. Puolen miljoonan yhdistelmillä ja nykyisillä taksoilla yhtälöä on hankala saada täsmäämään.

Metsäteollisuus on ajanut isot ja kalliit yhdistelmät Suomeen, ja yrittäjät ovat nyt kalustonsa kanssa ahtaalla, kuten joulukuun Metsätrans-lehden tilinpäätöstietojen analyysistäkin käy ilmi. Voisi kuvitella, että näin ei voi jatkua kovin pitkään, mutta historia kertoo toista. Suomalaiset pöllimiehet ovat sitkeää tekoa.