Ensimmäinen vuosi

Vuosi sitten kirjoitin ajatuksistani tuoreena yrittäjänä ja tässä vaiheessa uskallan iloita siitä, että selvisin ainakin ensimmäisestä vuodesta. Metsätransin osalta nyt ilmestyy jo 28. vuosikerta, joten jos kaikki sujuu jatkossakin suotuisasti, parin vuoden päästä lehti juhlistaa kolmekymppisiään. Itsellenikin tulee kesällä täyteen kymmenen vuotta lehden parissa.

Moni on matkan varrella tiedustellut miten päädyin näihin hommiin, joten kerrataan se lyhyesti. Vuonna 2015 työskentelin suurehkossa vaasalaisyrityksessä, jolla oli myös kustannustoimintaa. Metsätrans-lehden pitkäaikainen omistaja Seppo Ala-Kutsi oli käynyt vuotta tai paria aikaisemmin tiedustelemassa löytyisikö meiltä tilapäistä apua lehden ilmoitusmyyntiin. Olin tuolloin valmis tehtävään, joko alihankintana tai henkilökohtaisena lisätyönä, mutta tarve ei ikinä konkretisoitunut. Yhteystietoni jäivät kuitenkin Ala-Kutsille.

Joskus alkuvuoden aikana sain sitten soiton Ala-Kutsilta ja hän kutsui tapaamiseen, jossa kertoi haettavaksi tulossa olevasta toimitusjohtajan pestistä. Perheelliselle miehelle hyppy isosta yrityksestä ja pitkäaikaisesta työsuhteesta selvästi pienempään firmaan mietitytti, mutta olen äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin tarttua haasteeseen. Kuluneet vuodet ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia, olen kasvanut kiinni metsäalaan, tutustunut valtavaan määrään hienoja ihmisiä ja päässyt vierailemaan lukuisissa mielenkiintoisissa paikoissa niin meillä kuin maailmallakin.

Jo melko varhaisessa vaiheessa kävimme Ala-Kutsin kanssa keskustelun myös siitä, että jossain vaiheessa voisin ostaa Metsätrans-lehden häneltä. Alustava aikataulukin sovittiin, mutta se lykkääntyi muutamalla vuodella mm. koronaviruksen tuomien myllerrysten myötä. Itsekin olin tyytyväinen, että yrittäjyys ei alkanut pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan alun tuomien epävarmuuksien keskellä.

Samalla on todettava, että ei vuosi 2024 myöskään ollut taloudellisesti sellaista nousukiitoa, jollaista varmasti jokainen yrittäjä alkutaipaleelleen toivoisi. Inflaatio jylläsi ja hallituksen leikkaukset kurittivat monia, arvonlisäverokin nousi ja aiheutti yllättävän paljon lisätyötä. Jo lokakuussa luin uutisen, että konkurssien määrä Suomessa oli ylittänyt edellisen ennätysvuoden lukemat. Olen nöyrän kiitollinen kaikille lehden tilaajille ja yhteistyökumppaneille siitä, että omani on edelleen pystyssä ja perhe on pysynyt leivän syrjässä kiinni.

Taloustieteilijöiden ennusteissa tänä vuonna suunnan pitäisi olla ylöspäin, mutta noissakin arvioissa mahdollisia kasvulukemia on alkuvuodesta madallettu. Varsinkaan metsäalalla epävarmuus ja isotkaan heilahtelut eivät enää yllätä, eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Pyrimme siis tulevanakin vuonna vain tekemään mahdollisimman hyvää lehteä, kertomaan tärkeitä asioita ja mielenkiintoisia tarinoita metsäkoneurakoinnin ja puutavara-autoilun maailmasta.

Kuluttaja on tässäkin asiassa kuningas, ja te lukijat viime kädessä päätätte, onko lehti rahojenne arvoinen. Vuoden vaihduttua lähetämme aina jatkuvien tilausten laskut, ja tähän ymmärrettävästi ajoittuu myös suurin osa vuoden aikana tulevista peruutuksista. Yllä mainituista syistä tämän vuoden peruutuksia odotin erityisen suurella jännityksellä, mutta yllättäen niiden määrä jäi hyvin maltilliseksi aiempiin vuosiin verrattuna.

Vaikka tilaaja ei tietenkään ole meille mitään velkaa, olen tavannut peruutuksen käsiteltyäni kysyä, oliko tämän takana jotain erityistä syytä. Vaikka niin henkilökohtaisesti asiaa ei varmasti pitäisi ottaa, jokainen peruutus tuntuu pienenä pistona sydämessä. Ja silti palautteet peruutuksen hetkelläkin ovat lämmittäneet mieltä. Yleensä taustalla on jo vuosia sitten tapahtunut alalta eläköityminen tai tuoreempi alan vaihto kokonaan pois metsäsektorilta. Toinen korostunut syy ovat sitten olleet juuri taloudellisesti tiukat ajat. Moni näistäkin on kiitellyt vielä erikseen hyvästä lehdestä ja todennut toivovansa voivan tilata Metsätransin pian uudelleen.

Toivotan mukavia lukuhetkiä lehden parissa ja menestystä kaikille myös 2025.